Moi!
En oikeen tiedä missä tästä voisi puhua joten laitan nyt tänne. Haluaisin siis kysyä että mitä tehdä jos vanhemmat riitelee jatkuvasti ja muutenkaan meidän perheessä ei mene kovin hyvin?
Äiti ja isä on huonoissa väleissä keskenään, ne ei oikeestaan ees puhu toisilleen ja sitten jos puhuu, se menee aina riitelyksi :( Äiti on muutenkin kokoajan huonolla päällä ja tuntuu muutenkin että äiti purkaa kaiken huonon mielen muhun ja mun siskoon. Ollaan sen mun siskon kanssa puhuttu tästä meidän perheen tilanteesta äitille ja sanottu sille että ei oo kivaa kun ne on sellasia mutta äiti vaan sanoo olevansa samaa mieltä yms mutta ei kuitenkaan tee asialle mitään. Iskälle jos tästä jotain sanoo niin se vaan suuttuu ja lähtee pois. Eli ei niitä saa millään hankkimaan apuakaan tai mitään.
Tätä on jatkunu jo useemman vuoden, ja mietin vaan miksei ne eroa jos ne ei selkeesti halua olla toistensa kanssa. Tosin ite luulen että se johtuu siitä ettei äitillä ole tällä hetkellä varaa muuttaa pois.
Oon yrittäny sivuuttaa tän asian ja koittaa elää vaan omaa elämää mutta väkisin tää meidän tilanne tulee aina mieleen. Etenkin kun näkee kavereilla kuinka ihanaa niiden elämä on ihanassa perheessä niin sitten alkaa vaan toivoa että olisipa itselläkin noin.
Mutta oon nyt vähän hukassa että mitä voisin enää tehdä? En tiedä onko kellään muulla samanlaista tilannetta, mutta jos on niin olisiko mitään vinkkejä mitä kannattaisi tehdä tälläisessä tilanteessa?
Tästä tuli nyt aika pitkä kertomus mutta toivottavasti joku jaksoi lukea ja osaisi auttaa !
En tiiä et onko tää mitenkää saman laista mut ku olin noin 7-9 nii mun vanhemmat riiteli tosi useesti siinä meni noin oari vuotta ja sit ne eros muistan et se oli ihan hirveetä kuunnella sitä ja ne molemmat oli aika kärttysiä kokoajan ja nii mut nyt siitä on päässy jo aika hyvin yli oon siis nyt 11.v
Toivon et täst oli ees jotain tukee/apuu(:
No siis mulla on vähän sellanen tilanne että isä ja äiti on eronneet aikoja sitten ja asuu erillään. Aina kun ne yrittää keskustella jotain mun ja mun siskon asioista niin ne alkaa riiteleen ja sen jälkeen valittaa niistä jutuista mulle ja mun siskolle. Välillä myös mun äiti ja isäpuoli riitelee ja se on aika raskauttavaa.
Oon tosi myöhässä täällä, mut mun vanhemmilla on aika sama tilanne et äiti on aina tosi kärttysä ja tänäänki äiti tuli työreissust kotiin ja alko valittaa kotitöistä mitä ei oltu tehty ja sit ne alko tappelee jostai ihan typerästä ja alko syyttelee toisiaan kaikesta mahollisesta, mitä en nyt täs enempää ehkä avaa mut kuulosti siltä et äiti syytti iskää toisten naisten kattelusta netis jne. Ja voin olla aikas varma, että ei muuten kattele. Ne on ollu jo vuosia niin epävakaalla pohjalla ja muistan pienenä ku ne yöllä riiteli ku olin muka nukkumassa. Sit oli taukoo pari vuotta ja nyt oon 16v kohta 17v ja se on taas jatkunu kauan kauan aikaa. En haluis et ne erois mut tavallaan haluisin ku vaikuttaa siltä et ne vois paljo paremmin omillaa. En vaa haluis muuttaa täst talosta pois ku naapurissa asuu kaverit jotka oon tuntenu 13 vuotta about ja on paikkana tärkee. Oon useemman kerran käyny huutaa just jotai et ”tajuatteko että mä kyllä kuulen kaiken mitä te sanotte tonne mun huoneeseen asti” ja kaikkee semmosta. Ei mitää hajuu mitä täs tilantees pitäs muka tehä et oottaako vaa ku räjähtää käsiin. Ite pärjäilen iha hyvin mut välillä tulee pelko siit et eroo. On uhkaillu erolla ja kaikkee monta vuotta mut ei kuitenkaa oo koskaan tehny sitä. Rehellisesti oon myös miettiny et onks ne jo periaatteessa eronnu, mut ei vaa asu erillään ku ei niistä näy sellasta ns. kipinääkää enää. Ei myöskää ikinä mennä koko perheenä esim lomalle tai oikee kyläänkää minnekkää ja kun on reissussaki käyty nii se on olly mä, mun iskä ja pikkuveljet. Mutta juu melkosen romaanin kirjotin näköjää sori siit, piti kai vähä avautuu lol. Mut jos joku siel samaistuu nii vastaa ihmees, ette oo yksin