Moi oon tyttö (en kerro ikääni) Tosiaan en tiiä miten tän nyt alottaisin. Mun on ollut jo pitkään tosi vaikeeta hyväksyy itteni, varsinki oma kroppa, jonka takii oon alkanu pelkää välillä syömistä. Joskus on silleen että oon syömättä melkee koko päivän ja sitte sen jälkeen muutaman päivän päästä alan ahmimaan, tai siltä musta ainakin tuntuu. Herkkujen kanssa on ihan sama juttu. Koen aina tosi huonoo omatuntoo ku oon syöny, alan välil jopa itkee ja sit alan tekee joskus jotain treenejä et korvaisin ne mun ”liika” syömiset. Oon myös ahmimisen jälkee joskus yrittäny oksentaa, mutten oo pystyny koska mulla on emetofobia. En uskalla tai haluu avautuu tästä kellekkää mun tutulle enkä varsinkaa perheelle, koska muo hävettää tosi paljon ja aattelen et joutuisin johonki hoitoon yms. Jos jaksoit lukee tänne asti nii voiks joku kertoo voiko samaistuu tähän mitä mä kerroin tänne. Tai jos on jotai muuta sanottavaa millä muo vois auttaa. Tai jos sulla on jotain omii kokemuksii tähä aiheeseen liittyen. Kuuntelisin mielelläni💗.
Hei,
Kiitos viestistäsi. Asiasi josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
moikka. mullakin on vaikeeta syömisen kanssa ja toi sun kuulostaa ehkä bulimialta. en pysty nyt kirjottaan enempää mut sanon että usko mua, sä oot ihana ja sä selviit. ja vaikka se tuntuu maailman vaikeimmalta asialta hae apua. kysy jotain sua vanhempaa, opettajaa kaveria isosiskoa tai ketä vaan. sä et oo yksin!!
Kannattaisi jutella jollekin koulupsykologille esim
voin samaistuu tohon aika hyvin itselläkin on ollu jo jonkun aikaa vaikeuksii itteni kaa ja muutenki elämisen kaa ku ei oikein löydy intohimoon tehdä asioita ja kaikki painaa vaa mieltä koko ajan. en ittekään hyväksy itteeni millään tavalla kun olen ”sokea” ja en oo vaa nähnyt et muut välittää musta. toki itekin pelkään sitä et joutuisin johonki hoitoon tai ne ei vaan ymmärtäis mua ja antais asian olla. mut hyvä juttu ois et ei jättäis syömättä tai söis liikaa ja liikkuis hyvin eikä rasita itteensä liikaa. toki mä tiiän et helppohan se on vaa sanoo asiasta, ku toteuttaa se, mut kannattaa pitää mieles et se mitä sä teet nyt vaikuttaa siihen minkälainen sä oot myöhemmin jos sä jatkat. toivottavasti autto ja ymmärsit. tsemppiä ja kaikkee hyvää sulle!! :)
[osa viestistä poistettu]
