…

Hei,

voi kuinka hyvä, että kirjoitit tänne – se oli rohkea teko! Kuten myös se, että kerroit kaverillesi tästä ikävästä asiasta. Nyt tarvitsisit vielä aikuisen apua, jotta et joutuisi enää purkamaan suruasi itseäsi vahingoittaen, nimittäin se ei johda mihinkään hyvään, kuten varmasti jo tiedätkin.

Onko surullinen olosi jatkunut jo kuinka pitkään ja osaatko sanoa, mistä se on saanut alkunsa? Joskus ei löydy yhtä selkeää syytä, vaan siihen saattaa liittyä useampikin asia. Joskus ei oikein itsekään tiedä, miksi tuntuu niin pahalta. Joka tapauksessa surua ja pahaa mieltä ei missään nimessä tarvitse kantaa yksin! Aivan varmasti surulle voi tulla loppu ja tuleekin, vaikka nyt tuntuisi siltä, ettei mikään muutu tai auta. Moni nuori on selvinnyt synkistä ajatuksista ja vaikeuksista ja saanut jälleen elämänilon ja itsensä takasin. Niin voi käydä myös sinulle!

Mitä ajattelet siitä, jos keräisit itseesi niin paljon rohkeutta, että kertoisit jollekin lähellä olevalle aikuiselle pahasta olostasi? Se joku voi olla äitisi tai isäsi, tätisi tai muu lähiaikuinen. Koulut ovat loppumaisillaan, mutta uskoisin, että opettaja, kouluterkkari ja kuraattori ovat vielä tavoitettavissa? Heille voi kertoa vaikka lapulla/kirjeellä pahasta olostaan (kuten myös vanhemmille!), jos puhuminen tuntuu liian vaikealta. Olisi tärkeää, että saisit nyt pikimmiten kerrottua, ettei olosi vaan mene pahemmaksi.

Jos haluat, niin voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111! Puhelin on joka päivä auki (tänään pe klo 20 asti ja viikonloppuna la-su klo 17-20). Puhelimeen vastaa luotettava aikuinen, joka ei näe numeroasi. Sinulle ei tule merkintää puhelinlaskuun soitosta ja puhelu ei maksa sinulle mitään. Voit myös kirjoittaa nettikirjeen täällä Nuortennetissä (pääset kirjepalveluun etusivulta) ja sekin on täysin luottamuksellinen. Tällä hetkellä kirjepalvelussa ei ole ruuhkaa, joten saisit vastauksenkin aika nopeasti!

Lähetän sinulle virtuaalisesti rohkeutta ja ison halauksen!!