aargs

Miksi joudun laittaan toisen viestin aina kun pyydän vastausta…? Huolettaa asia ihan #@&$#*+…[osa tekstistä poistettu] etten joudu kokeen aikuisuutta…en osaa tehdä asioita oikein…en saa niitä järjestykseen…enkä tu ikinä saamaan..”kyllä kaikki järjestyy!jokaiselle in tulevaisuus!onnistut jos yrität”…kuultu liian monesti…asiat ei vaan tule järjestyyn..oon tosi epätoivonen asian kanssa…aattelin et tääl osattas vastata edes jotenkin…

Hei ”piupiu”,

pahoittelut, ettet ole saanut vastauksia. Ylläpito vastailee pääosin Mielenterveyspalstalla, joten siksi oli jäänyt kommentoimatta. Pahoittelut! Hyvä, että tulit uudestaan kysymään neuvoja.

En yhtään tiedä, minkä ikäinen olet, mutta olettaisin, että nuori.. alle 18v.? Mainitset, että sinulla on ongelmia, joiden vuoksi opiskeleminen ei tahdo sujua ja tulevaisuutesi huolettaa sinua kovasti. On tärkeää pohtia noita asioita, mutta se on ikävää, jos joudut yksin miettimään isoja kysymyksiä.

Jos käy niin, että tulevaisuudessa ei pysty opiskelemaan tai tekemään työtä, on mahdollista saada esimerkiksi toimeentulotukea. Työvoimatoimistosta sekä Kelasta on mahdollista saada rahallisen tuen lisäksi myös neuvontaa ja apua erilaisista mahdollisuuksista työn ja erilaisten kurssien osalta. Jos ihminen kärsii sairaudesta (fyysisestä sairaudesta tai vaikeasta mielenterveyden häiriöstä/sairaudesta) on mahdollista, että hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläke. Tähän tarvitaan luonnollisesti lääkärin lausunto ja pitempää selvitystyötä.

Auttavia tahoja ja mahdollisuuksia pärjätä ilman työtä ja opiskelua on siis todellakin olemassa. Opiskeluunkin on mahdollista saada tukea. En tiedä, millaisia ongelmia sinulla on, mutta jos kyse on esimerkiksi oppimishäiriöstä, niin se ei estä opiskelua ja tutkinnon suorittamista. Moni esimerkiksi vaikean lukihäiriön omaava on päässyt opiskelemaan ja saa helpotusta/apua opinnoissaan.

Opiskelu ei myöskään rajoitu mihinkään tiettyyn ikävaiheeseen, vaan aikuisena on mahdollisuus hakeutua opiskelemaan, jos nuoruudessa elämässä on haasteita tai elämäntilanne ei salli opiskelua.

Elämän mielekkyys ei rajoitu pelkästään opiskeluun ja työhön, vaikka toki niillä on monelle suuri merkitys. Tärkeintä on, että löytää itselleen sopivan polun elämässään. Muihin ei kannata vertailla itseään liikaa, sillä jokaisella on oma elämänpolkunsa kuljettavana ja jokainen tekee siitä omannäköisensä.

Jos sinua askarruttaa vielä asia ja haluat kysyä tai purkaa ajatuksiasi (tai jos kirjoitin mielestäsi aiheen vierestä), niin kirjoita uudestaan! Voit kirjoittaa kirjeen myös meidän nettikirjepalveluun!

Kuulostaa todella huolestuttavilta nuo sinun ajatuksesi. Ymmärrän, että mahdollinen sossujen tuleminen mukaan kuvioihin pelottaa, mutta mietin, että voiko tilanne paljon pahentua nykyisestä, jos mietit noinkin rajusti itsestäsi? Voisiko nykyinen kotitilanne pahentaa oloasi/olla osasyyllinen? Jos siihen ei tule muutosta, niin voitko alkaa voida paremmin? Se, että isälläsi on nyt vaikeaa, varmasti vaikuttaa sinuun ja oloosi suuresti. Isäsikin tarvitsisi apua, mutta se ei ole sinun vastuullasi. Kaikista tärkeintä on se, että sinä saisit puhua jollekin avoimesti, ilman pelkoa.

Jos kävisikin niin, (mikä ei siis todellakaan ole ensisijainen vaihtoehto lastensuojeluilmoituksen jälkeen!!), että muuttaisit asumaan kodin ulkopuolelle, niin osaatko sanoa, millaisia pelkoja siihen liittyy? Kotoa pois joutuminen/pääseminen on kuitenkin aina viimesijainen apu/vaihtoehto, johon sosiaalityöntekijä voi päätyä. Lakikin velvoittaa ensin miettimään muita apukeinoja. Jos haluat, voit lukea täältä lisää lastensuojelusta ja siitä, miten asiat etenevät sekä millaista apua on esimerkiksi saatavilla lastensuojelusta: http://www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua/lastensuojelu/ .

Minua huolestuttaa tilanteesi ja vointisi. Toivon, että uskaltaisit jutella psykalle avoimesti kaikista synkistä ajatuksista sekä kotitilanteesta. Siten hän voi parhaiten auttaa sinua, kun tietää todellisen mielenmaisemasi.

Vielä tuosta erityisluokassa opiskelemisesta. Erityisluokassa opiskelevat ovat aivan yhtä normaaleja, kuin muutkin koulun oppilaat. Heillä on vain oppimisessa haasteita. Erityisluokalla saa usein enemmän apua ja ne haasteet pystytään ottamaan siellä huomioon. Jos ei pärjää luokassa, niin sekin saattaa lisätä ahdistusta ja kokemusta siitä, ettei pärjää. Koulu ei ole koko elämä eivätkä arvosanat. Koulumaailma on sellainen, että siellä korostetaan tiettyjä taitoja, mutta elämässä pärjää varsin hyvin ilman esim. hyvää matikkapäätä tai sitä, että kaikki luettu, vaikka historian tieto, jää päähän. Tärkeintä on voida hyvin, nimittäin ilman sitä ei mistään taidoista ole oikein hyötyä, koska mieli on synkkä eikä jaksa mitään. Oppiminenkin saattaa helpottaa, kun saat oikeanlaista ja riittävästi apua!