Muutin juuri omilleni ja satuin täysi-ikäistymään suunnilleen samoihin aikoihin. Ajattelin että jos täällä pyörisi muita joilla on myös vastaava tilanne päällä niin voitaisiin antaa vertaistukea ja vinkkejä.
Oma arkenihan pyörii juuri nyt opiskelun ja aikaa vievän harrastuksen ympärillä ja samalla opettelen asumaan yksin ja hallitsemaan omaa arkeani, hoitamaan asuntoa ja taloutta ja tällaista. En ole saanut kovin hyvää kodinhoitokasvatusta, olen tehnyt itse ruokaa vain hyvin harvoin, hädin tuskin koskaan tiskannut, pessyt pyykkejä yksin. Olen joutunut miettimään arkeani ihan uudesta kulmasta ja valitettavasti se, mikä ensimmäisenä joustaa jos tarvitaan pelivaraa, on koulu. Lykkään niitä tehtäviä eteenpäin koska täytyy tehdä ruokaa, siivota ja käydä ĥarrastuksissa.
Jaksan tällä hetkellä ihan hyvin mutta pelkään, että kun tulee syksy ja pimeä niin jaksaminen alkaa rakoilla.
Vanhempani tukevat minua taloudellisesti, joskus saattavat tuoda minulle ruokaa tai käydä kaupassa puolestani, ja lisäksi saan täyden opintotuen ja asumistuen niin sinänsä pärjäilen kyllä. Säästöjäkin on ihan mukavasti aiempien kesien töistä.
Mikä tilanne muilla just omaan kämppään muuttaneilla? Tiedän että meitä on aika paljon tähän aikaan vuodesta kun kaikilla kaikki opinnot alkaa. Eri asia pyöriikö ketään täällä mutta yritän kysellä perään.
Onkohan täällä sitten keski-ikä niin matala että ei paljoa pyöri porukkaa jolle tämä olisi ajankohtaista?
Moi
Ei ne aikuisetkaan yksin arkea pyöritä vaan mukana pitäisi olla sukua, kavereita ja ehkä puoliso jos sellaisen löytää.
Se mielikuva että max 2 aikuista hoitaa ihan kaiken ei ole kovinkaan terve. Ihmiset ovat tehneet huomattavasti isommassa porukassa ihan kaiken alkaen lasten kasvatuksesta. On täysin normaalia ettei se arki vaan oikein tunnu sujuvan heti.
Toki näet paljon ihmisiä jotka hoitaa nämä kaikki yksin mutta sen takia moni voi huonosti ja Suomessa tehdään maailman vähiten lapsia.
