Elän omien luulotautieni vankina, yksinäisyydessa ja ahdistuksessa.
Minulla on ollut n. 3vuotta kamalaa kärsimystä luulotautien takia, tai tiedä onko joku niistä tottakin. Jos minulla onkin vakava aivokasvain ja veritulppa.
Mietin _joka_ päivä kuolemaa, en siinä merkityksessä että haluaisin kuolla. PELKÄÄN KUOLEMAA.
Tuntuu vaikealta käydä illalla nukkumaan. Jos en herääkkään enää seuraavana aamuna. Jos saan yön aikana jonkun sairaskohtauksen ja kuolen?!
Joskus saatan havahtua illalla kamalaan ahdistukseen. Ihankuin olisin lopettanut hengittämisen tai jotain. Ensin kamalan epätetoinen olo, ihankuin juuri nukahtamassa. Sitten mielen valpaa ahdistus ja sydämmen tykytys ja hengenahdistus. APUA KUOLENKO NYT.
Tämä on suoraan sanottuna kurjaa.
Olen alkanut nyt ajatella läheisieni kuolemaa kanssa. En kestä sitä ajatusta että joskus, jossain vaiheessa joutuisin menettäään rakkaat vanhempani, mummoni, pappani… itken tätä kirjoittaessankin. Tunnen outoa painetta juuri nyt oikealla puolella päätäni. Ensimmäinen ajatukseni oli aivoverenvuoto ja aivokasvain. Heti googlen avasin. En mitään löytänyt mutta ahdistaa.
Olen todella yksinäinen. Ei ole kavereita ja itsetuntoni on tallattu maantasalle. Olen lievästi ylipainoinen, tykkään syödä suruuni ja tiedän, että jatkuva epäterveellisen paskan mättäminen ei ole hyväksi. Liikkuminen olisi mukavaa seurassa, en haluaisi lähteä yksin jonnekkin kävelylle jossa voisin nähdä ihmisiä jotka ovat mulle huudelleet jotain, tai muuten vain katsovat kieroon. Kuolenko pian johonkin ylipainon aiheuttamaan sairauteen???!! Nettikavereita minulta löytyy muutama. He eivät kuitenkaan vie sitä yksinäisyyden tunnetta.
Menen kouluun. Siellä olen yksin. Tulen koulusta pois, saatan käväistä lähi siwassa tuhlaamassa muutaman kolikkoni suklaapatukkaan. Menen kotiin, avaan koneeni ja siellä sitten istun lopun päivää kunnes koittaa taas ilta ja nukkumaan käyminen. joka on todella hankalaa.
Suurin droppi tuli 8lk terveystarkastuksessa. ”Lievästi ylipainoinen, koita alkaa harrastamaan liikuntaa, verenpaine vähän koholla, jonkinlainen epämääräinen ääni sydämessä.
Sitä kamalaa pelkoa. Asia ei heille kai kamalan tärkeä ollut koska eivät siitä enempää vanhemmillenikaan kertonut vaikka toinen heistä oli paikan päällä, juuri sillä hetkellä vain toisessa huoneessa. Ei mitään lisätoimenpiteita, kehotusta käymään lääkärissä, ei mitään. Sen vain tiedän että jokin on minussa vikana. Tai onko sittenkään, EN TIEDÄ ahdistaa vaan niin tämä epätietoisuus, elämän rajallisuus, yksinäisyys ja ahdistus
Joskus kotonakin ollessanu saatan saada sellaisen ”kohtauksen” jolloin tunnen olemassaoloni erittäin epätodelliseksi, ihankuin näkivin maailman toisin silmin. Alkaa pyörryttäää ja pakko pitää silmiä hetki kiinni.
En tiedä mitä teen, onko jotain masennustakin.. Monet masennuksen omaavat ihmiset haluavat kuolla, MINÄ PELKÄÄN JA EN HALUA
joten en usko että näin asia on
En jaksa tätä mutta pakko jaksaa
en tiedä mitä teen.
Kirjoitan tätä kyyneleet silmissä ja ajatukseni karkailevat ties minne kokoajan. Halusin vain avautua jonnekkin. En kestä tätä hiljaieloa.
kiitos
[Viestiä on muokattu]
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi koulukuraattori, joka osaa ja haluaa auttaa. Tietävätkö vanhempasi ajatuksistasi? Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Olet ottanut jo ensimmäisen askeleen kohti sitä, että olosi helpottaa, kun kirjoitit meille. Vaikka tuntuu, että elämässä ei juuri nyt valoa meinaa näkyä, niin uskon, että toivoa on. Olemme mielellämme tukenasi jatkossakin, ethän jää yksin huoliesi kanssa! Olet kaiken avun arvoinen <3
Tsemppiterveisin MLL Ylläpito
Itkin tuota sun kirjoitusta lukiessani. Oon kokenu aikalailla saman paria yksityiskohtaa lukuunottamatta. Tiiän miltä tuo tuntuu. Mulla oli 3kk masennus. Pystytkö olla ajattelematta kuoleman pelkoa? Et varmaan. Tiedän sen. 3kk vaelsin omissa ajatuksissani ilman minkäännäköistä käsitystä maailman menoista. Oon hyvin pahoillani, että joudut kokemaan tän. Oon vaan 13-vuotias teini enkä oo mikään neuvomaan mitä pitäis tehdä, mutta avautuminen jollekin/jonnekkin vaikka nettiin auttaa jo ihan hirveästi. Jos päässäsi oleva paine käy kovaksi, se kannattaa tutkituttaa lääkärillä. Jos siellä jotakin on niin se on hyvä löytää ajoissa. Nykyään lääketiede on niin kehittynyt, että kyllä siihen löytyy hoitokeino jos on jotakin, sinun ei tarvitse pelätä, että kuolet. Kehosi on vielä nuori ja vastustuskykysi hyvä.Uskon, että oot tarpeeksi vahva selviämään tästä. Minäkin selvisin. Koko sydämestäni voimia sinulle <3
Mulla oli tollasii samnlaisii ajatuksii jo ahdistusta mut sit puhuin niistä kouluterkkarille ja lääkärille ja lääkäri sanoi et mul on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sain lääkkeen ja käyn työntekijän kanssa juttelemassa nnii oon päässyt melkein kokonaan eroon niist ajatuksista enkä enää iltaisin itke itseeni uneen niinkö ennen. eli suosittelen et puhua aikuiselle niin saat apuu.
Koita puhua siitä jollekkin? Jos olet jo puhunut eikä kukaan ymmärrä tässä vinkki miten saatat saada olosi helpottumaan: Kirjoita lapulle kaikki asiat mitä vaan keksit ja pelot ja aivan kaikki pura kaikki viha siihen pieneen lappuseen..Ja polta se..Katso liekkeihin kun paperi lyyhistyy ja ”kuolee” ajattele samalla iloisia asioita ja näitä lauseita: ”Minä pystyn tähän ei ole mitään hätää (oma nimesi), minä hoidan tämän!” sekä ” Minulle ei tapahdu noin piiiiitkään aikaan tiedän sen!!!” ja ”Tuo paperi!”
Toivottavasti autoin..Edes jollain tavalla :) Onnea