Mua ahdistaa koko ajan tulevaisuus ja se mitä tulee tapahtumaan. Aattelen vaan et ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu, ja pelkään et mulle tai mun läheisille tapahtuis yhtäkkii jotain. Oon nykyään kiinnittäny huomioo kaikkeen mitä mun kehossa tapahtuu. Esim jos mulla on joku pieni kipu jossain nii aattelen heti et noni nyt mulla on syöpä ja kuolen viikon päästä.
Pelkään et mulle tapahtuu jotain ja tuun kuolemaan sillee et kadun mun elämän päätöksiä koska pelottaa et en ehi kokemaan kaikkia mun unelmia ja mietin tätä kirjaimellisesti joka päivä enkä tiiä miten pääsen tästä eroon
Moi!
Mulla on ollu ihan sama juttu joku aikaa sitten, et oo ainut! Oon ollu aina tosi tarkka sen suhteen jos omassa kropassa tapahtuu ees jotain pienen pientä. Varsinki nyt murrosiässä ku keho muutenki muuttuu nii mulla on ollu vähän hankala suhtautua siihen. Just tommoset pienet kivut, vaikka pieni päänsärky joskus (mulla ei kauheen usein säre päätä, nii en oo tottunu siihen), saatan alkaa stressaamaan että mulla on joku aivosyöpä. Tai sitten jos sattuu mahaan nii alan siittäki stressaan. Nyt oon kuitenki alkanut oppimaan, että miten helpotan mun oloa näissä asioissa. Mulla auttaa se, että mietin jotain ihan muuta ja käyn vaikka isän kaa ulkoilemassa. Jossakin vaiheessa mulla ahisti henkeä, tai siltä se ainaki tuntu. Sitten se meni vaan ohi kun en enää stressanu siitä niin paljoa.
Toivottavasti sullaki olo helpottaa!
