Ahdistaa…

Mua ahdistaa kun koulussa kaikilla on ne trendikkäimmät ja kalliimat merkkivaatteet ja sit itelläki pitäis olla ne ettei kiusattais. Kun pyydän vanhemmilta niin alkaa hirvee huuto siitä kuinka käyttäydyn kun rikkaan perheen hemmoteltu lapsi. Ne sanoo mua aina itsekkääks kun pyydän koko ajan rahaa (esimerkiksi siihen että menen kavereitten kanssa kauppakeskukseen) ja turhia asioita. Kuitenki niitä joilla ei ole mitään meidän koulussa kiusataan ja oishan se ikävää olla aina se joka lainaa muilta. Asun muutenkin kalliilla asuinalueella vaikka perheeni ei siis mitenkään erityisen rikas ole. Mua ahdistaa kotonakin kun riitelen vanhempien kanssa niin paljon. Mua verrataan ihan hirveesti sisaruksiini ja huudetaan siitä kuinka kiittämätön ja ylimieline lapsi olen. Ne vielä ihan kiroilevat mulle ja tyrmäävät kaiken mitä sanon kun yritän jotenkin puolustautua. Oon myös satuttanu itteeni mutta en sillee vakavasti. Mua ahdistaa kun ne arvostelee mua kokoajan ja keksivät nii paljon huonoa musta. Mulla on myös sellanen paha tapa että saatan lainata muitten tavaroita kysymättä. Oon nyt vaan niin loppu tähän että mulla ei nyt oo rehellisesti mitään motivaatiota parantaa käyttäytymistäni. Oon ennen ollu tosi empaattinen ja ystävällinen muita kohtaan mutta jostain syystä mulla ei oo mitään motia siihen nykyään. Mulla oli myös syömishäiriö joka kuitenki saatiin kuntoon mutta oon huomannu että se alkaa tulla uudestaan. Mitä voisin tehä?