Ahdistaa

Hei ”Eppi”!

Siis tuo on minusta ihan kauheaa, mitä sinulle tehdään! Se on syrjimistä ja porukasta pois sulkemista. Tilanteesi tuntuu yhtä pahalta kuin minun, koska minuakin on kiusattu ja kiusaajieni vanhemmatkin ovat ahdistelevia. Silloin tunsin ahdistusta, pelkoa ja eniten vihaa kouluani kohtaan. Yläasteen tyypeistä päätellen minua ei varmaan siellä tulla enää kiusaamaan. Kiusaamisesta kannattaa kertoa aina jollekin luotettavalle aikuiselle. Hyvä, että sinulla sentään on joitakin kavereita. Heille voit mennä juttelemaan, jos sinua ahdistaa tai mieltä painaa. Mutta on todellakin väärin, että kaikki eivät kiusaamisen takia viihdy koulussa.

T:Boom Beach-pelaaja PS. Lue myös minun tarinani Asiat puheeksi-keskustelusta. (käytän nimimerkkiä ”Poika, joka menee syksyllä yläkouluun”)

Muo kiusattiin alasteella tosi tosi pahasti. Esim. Revittiin vaatteista, lyötiin, haukuttiin, uhkailtiin, syrjittiin ja jopa sanottiin näin ”tapa ittes, muuten mä tapan sut.” Se oli Tosi musertavaa, enkä edes kertonut. (Se saatiin kyllä selville)

Kuudes luokka meni rauhallisesti, vaikka en minkään näkösessä ” maineessa” ollutkaan.

Alotin viime syksynä ylä-asteen, kiusaaminen alko taas, mutta se muutti muotoaan. Musta alettiin puhua yhä enemmän selän takana yms.

Mutta suurin ongelma nyt on kaveri suhteet. Oon menettänyt ystäviä, koska ne ei kehtaa olla mun kanssa. Liikunta tunnilla kun piti ottaa käsistä kiinni, niin menin mun yhden ”ystävän” viereen, mutta se alko ilmeileen ja sano muille että ton kädestä en kyllä ota kiinni.
Tanssi harjoituksissa, kaikki esittää oksentavaa kun joutuu tanssiin mun kaa.
En haluu mennä juttelemaan mun ”ystäville” koska yritän ymmärtää heitä, ja ajattelen että nolaan heidät.

Kiusaaminen on jättänyt niin isot arvet etten uskalla mennä edes samaan kauppahyllykköön missä on joku joka on meidän koulussa. Meen aina piiloon ja katon milloin ne lähtee. Oon tosi ahdistunut jo sillon kun lähen pyöräilee

Moikka!

Kun luin sun viestisi kokonaan tulin kyllä tosi vihaiseksi, sua on kohdeltu uskomattoman väärin ja pyydän miljoona kertaa anteeksi että olet joutunut kestämään tuollaista kohtelua!
Mulle on monesti sanottu että tän ikäisillä empaattisuus on harvoin kehittynyt ainakaan kokonaan vielä (onneksi on poikkeuksia!) joten ihmiset, tietty minkä ikäiset tahansa, voi olla hyvin julmia ja jopa käyttäytyä noinkin sairaasti toista kohtaan, joskus jopa tiedostamattaan sitä että käytös on väärin.

Tiedän miltä tuntuu kun ahdistaa ja se ei todellakaan ole kiva tunne. Alkaa ahdistamaan jo nyt kun mietin että miten voisin kirjoittaa ja kertoa jotain mikä oikeasti toisi apua…
No, ekaksi ainakin kiusaaminen on väärin, kuvottavaa ja täysin sellaista käytöstä mitä ei saa tai pidä hyväksyä.
Kerroit viestissäsi ettet kertonut kiusaamisesta mutta se saatiin ainakin silloin selville?
Olisiko sulla ketään jolle puhua? Jotain luotettavaa aikuista, vanhempi, isosisko tai -veli tai vaikka joku muu lähisukulainen?
Tiedän että kiusaamisesta kertominen on tosi ahdistavaa varsinkin kun tuntee että on ns. nujerrettu ja alistettu, jossain vaiheessa sitä ei tunne edes kuuluvansa ihmisten joukkoon kun on työnnetty sieltä porukasta pois, mutta voisitko harkita asiasta kertomista vaikka kirjeellä tai ääniviestillä tai ihan tällä viestilläsi tulostettuna paperille?
Läheiset ihmiset välittää ja heillä on jopa velvollisuus auttaa ja puuttua tilanteeseen edes jotenkin eikä siinä ole mitään noloa. Tottakai ympäri maailmaa kiertelee ne huhut ja ajatukset että jos kiusaamiseen puututaan asia vaan vaikenee lisää, mutta yleensä asiat kyllä järjestetään niin että kiusattu on turvassa ja kiusaajan silmiä yritetään avata ja huonoa käytöstä lopettaa.

Sitten, jos sun kaverisi käyttäytyvät sua kohtaan noin, kannattaa tosiaan vaihtaa maisemaa. Se ei ole oikeaa kaveruutta että häpeää ystäväänsä. Vaikutat tosi mukavalta joten uskon että tulet varmasti löytämään kavereita, sellaisia joiden kanssa viihdyt ja joiden kanssa on hyvä olla! Meille kaikille on ystäviä tässä maailmassa kun vaan etsii, ”etsivä löytää”.
Ystäviä/kavereita ja ihan puheseuraakin voi saada koulun lisäksi harrastuksista ja vapaa-ajalta, jos sua siis kiinnostaa joku harrastus tai haluaisit vaikka mennä läheiselle nuorisotalolle (niitä on yleensä pienissäkin kaupungeissa) niin mene ihmeessä :)
Mä olen löytänyt paljon kivaa tekemistä harrastuksista missä esim. muut eivät yleensä tiedä omaa taustaa ja elämää, joten on helpompi olla kun ei tule ”tuomituksi” ja sorsituksi niinkuin omista kokemuksistasikin kerroit.

Ja jep, kiusaaminen jättää syvät arvet pitkäksikin aikaa, mutta niitä ei tarvitse hävetä.
Kuka tahansa ihminen, varsinkin kaikki kiusatut, saa varmasti jonkinlaisia arpia sellaisesta julmasta kohtelusta eikä sitä tarvitse kestää.
Maailmassa on myös onneksi paljon ihmisiä jotka ymmärtävät ja haluavat auttaa, joten myös tämä MLLn sivusto on valmis kuuntelemaan ja neuvomaan niissä muutamassa hyvässä palvelussa, jos sellaista kaipaat :)
Täältä tukea ja apua saaneena uskallan sanoa että tiedän sun myös saavasi sitä!
Anonyyminä jutteleminen monesti myös rohkaisee sitten läheisille puhumista, joten kokeile ihmeessä!

Olet ihana, arvokas ihminen ja sulla on oikeus saada ja pyytää apua ja toivon sulle kaikkea mahdollista hyvää elämääsi! Koulussa, lähipiirissä ja muuallakin voit rohkeasti pyytää joltain luotettavalta aikuiselta apua ja tosiaan kehotan sua siihen koska niin asioihin voidaan puuttua ja saat varmasti paljon tukea arpien paranteluun!
Joten siunausta ja tsemppiä sulle tosi paljon, muista että ihmiset on välillä ilkeitä jopa tajuamattaan ja että kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy.
Aurinkoisia päiviä loppukesääsi! :)