mä haluan jonnekin purkaa ajatuksia, niin puretaan vaikka tänne. tää voi olla sekava, mut tarkoituksena ei ole tehdä joillekin hauskaa luettavaa, vaan saada ehkä jotain ajatuksia (toki on ihan hauskaa jos joku tän lukee toivottavasti tää antaa sulle jotai vertaistukea emt)
mulla on epäilys, että mulla on ocd. erittäin iso epäilys. en kuitenkaan koskaan haluu sanoo et mulla on ocd, koska sitä ei oo mulle diagnosoitu. mulla voisi myös olla jotain ahdistushäiriötä, en tiiä, en oo ammattilainen.
kun mä sanon et epäilen mulla olevan ocd, mä en tarkoita että mua ärsyttää se et mulla on yks pölypallero lattialla joka rikkoo sen täydellisyyden ja se ärsyttää. ei. mulla ocd ilmenee pakkoajatuksina. mä en kykene hallitsemaan mun ajatuksia.
mun vanhassa koulussa mulle huudeltiin paskaa joka vitun päivä. mua heitettiin tavaroilla, mut pahoinpideltiin. tää lisäs mun pakko-oireista käyttäytymistä. mua ahdisti enemmän.
vaihdoin koulua, mulla on ollu täällä paljon mukavampaa, ja aattelin että ehkä mulla ei sitä ocd:ta ollutkaan onneks, kunnes.
mulla oli laturi lataamassa puhelinta, ja ehkä joku salama sit osu johonki ja ny se ei enää toimi plus se haisee savulle. (iskällä tilanne hallussa, en siis yksin tätä murehdi)
mä pelkään että toi syttyy tuleen ja koko talo palaa ja me kaikki kuollaan. en usko et saan yöllä kunnolla unta. ja tää ei oo ensimmäisiä tämmösiä ajatuksia.
mä en todennäköisesti enää koskaan pysty lataamaan mitään ilman että valvon sitä siinä samalla.
mä pelkään jatkuvasti mun läheisten puolesta. mä pelkään että mun sisko hakataan, koska se meni siihen kouluun jossa mä olin. mä pelkään että musta on jääny sinne maine sinä erilaisena tyyppinä (mikä varmasti on totta) ja pelkään et ne kohdistaa väkivaltaa mun siskoon. mä pelkään, että jätän vahingossa jotain ovia auki ku lähen kotoo (ei mahdollista, oon pakko-oireinen ovien suhteen) ja et meille murtautuu joku. mä en uskalla olla yksin kotona koska pelkään että sinne murtautui joku [osa tekstistä poistettu] mä pelkään että sairastunut johonki mtongelmaan joka estäisi multa normaalin opiskelun (esim joutuisin osastolle (siinä kohtaa se on kyllä varmaa vaa hyvä jos se tohon eskaloitus))
mä pelkään että jonain päivänä mä satutan joko itteeni tai muita. [osa tekstistä poistettu] mä pelkään et näin käy ja mun tulevaisuus on paskana. mä pelkään et mulle käy kaikkea paskaa joiden seurauksena sekaannun huumeisiin. mä pelkään että kaikki mun kaverit hylkää mut. ja tässä ei ees ollu kaikki mun ajatukset. mä tiedostan että osa näistä ajatuksista on erittäin typeriä, mutta siinä hetkessä ne on mulle totisinta totta.
oon käyny psykalla vuos sit, puhuttiin sillon vähä näistä, sain jotain ajatusharjotuksia, mutta ne ei auta paskaakaan siinä tilanteessa. sillon ku mä pelkään [osa tekstistä poistettu] se et ajattelen jotai ilmapalloja ja ”päästän ajatuksen leijailemaan pois” ei auta vitun vertaa.
mä haluan alottaa psykakäynnit, mut en tiiä. en tiiä jaksanko kuunnella meidän koulun psykaa (sillä on semmoi ääni joka on mun mielestä ärsyttävä, sori psyka)
mä pelkään ihan järjettömästi et se sit soittaa mun vanhemmille jos musta ilmenee vaikka jotain itsetuhosia ajatuksia (niitä ei ole ainakaan vielä)
mä haluan sen diagnoosin. mä haluan ne pillerit. mä haluan terapiaan. mä en ole normaali.
Hei ” grilli☆”!
Kiitos viestistäsi ja siitä, että rohkeasti purkasit ajatuksiasi tänne. Et varmastikaan ole yksin näiden vaikeiden ajatustesi kanssa ja toivottavasti sinäkin saisit tähän myös vertaistukea muilta nuorilta.
Kirjoitit, että epäilet itselläsi OCD:ta sekä kuvailit vaikeita ajatuksiasi. Vaikka ajatukset ovatkin vain ajatuksia, mutta jos vaikeat asiat pyörivät jatkuvasti mielessä, niin se kuormittaa. Silloin on tosi tärkeää puhua jollekin.
Lisäksi olen tosi pahoillani, että edellisessä koulussa sinua on kiusattu ja pahoinpidelty. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista. Huojentavaa kuulla, että uudessa koulussa on parempi olla. Kiusaamiskokemukset ja väkivalta voivat kuitenkin jättää jäljet ja tosi tärkeää olisi, että saat itsellesi mahdollisimman hyvää tukea näiden kokemusten käsittelyyn.
Tosi hienoa, että nostit viestissäsi sen, että haluat aloittaa taas psykakäynnit. Sinulla onkin jo kokemusta käynneistä ja osaat hyvin tunnistaa, mikä ei silloin auttanut siinä hetkessä. Tosi tärkeää olisikin, että voisit päästä taas keskustelemaan ammattilaisen kanssa ja ammattilainen auttaisi sinua löytämään ne keinot olosi helpottamiseksi. Mitä ajattelet siitä, että varaisit ajan koulusi psykalle? Uskon, että ääneenkin voi tottua, eikä se välttämättä enää jonkin ajan kuluttua häiritse. 😊
Monia saattaa mietityttää, että kertooko ammattilainen vanhemmille, jos jotakin huolestuttavaa ilmenee. Koulupsykologi on vaitiolovelvollinen, eikä saa kertoa asioistasi vanhemmillesi, ellei ilmene jotakin, joka esimerkiksi vaarantaisi sinun turvallisuutesi. Automaattisesti ei kuitenkaan itsetuhoisista ajatuksista ilmoiteta vanhemmille. Psykalle voi olla hyvä myös puhua tästä ääneen, jos mietityttää, missä tilanteissa hän ilmoittaa vanhemmille.
Ja mitä tulee vanhempiisi. Mitä luulet, pystyisitkö heille kertomaan vaikeista ajatuksistasi? Omille läheisille aikuisille olisi tosi tärkeää jakaa näistä myös ja silloin se mahdollistaisi myös sen, että he osaisivat olla tukenasi. Kertominen voi myös keventää omaa mieltä! Jos kuitenkin syystä tai toisesta vanhemmille puhuminen ei ole mahdollista tai tuntuu vaikealta, niin tärkeää on kuitenkin hakea apua esim. siltä koulun psykalta.
Jos haluat purkaa ajatuksiasi vielä lisää, miettiä koulupsykalle hakeutumista tai jutella ihan mistä tahansa muustakin, voit olla yhteydessä myös meidän palveluihin. Voit ottaa yhteyttä täysin nimettömästi ja luottamuksellisesti. Yhteydenotot eivät maksa mitään, eikä puhelut näy puhelinlaskussa.
Lasten ja nuorten puhelin sekä Nuorten tukilinja 116 111 päivystävät joka päivä arkisin ma-pe klo 14-24 ja viikonloppuisin la-su klo 17-24. Lasten ja nuorten chat päivystää joka päivä klo 17-20. Voit myös kirjoittaa nettikirjeen.
Meillä on mahdollista varata myös aika MLL:n työntekijälle joko ajanvarauschattiin tai puhelimeen (Nuorten tukilinja). Lisää kaikista palveluista löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Vaikka vaikeat ajatukset meinaavat valtaa mielen, niin toivon, että löydät arkeesi myös sellaisia hetkiä ja tekemistä, jolloin sinulla on mukavaa ja olo kevyt. Muista, että apua on kyllä saatavilla, eikä yksin pidä jäädä. Olet tärkeä ja arvokas. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä