No tuotanoin, mitenkäs tämän muotoilisin.. No seurustelin tässä about pari kuukautta sitten yhden kivan pojan kanssa ja olin alussa tosi ihastunu häneen (tai ainaki luulin olevani) mut si se vaa hiipu.. huomasin, et ollaan erilaisia eikä natsata yhteen, ja hän vaa rakasti ja tarras minuu ja olin iha et apua (siis kielikuva) ja se oli siis AHDISTAVAA. Suudeltiin siis kerran ja viimeiseksi myös jäi sen pojan kanssa, mistä olen helpottunut (ei sillä että hän olis ollu huono vaikka kyllä olikin vaan sillä etten rakastanu häntä ja tein sen vaa hänen vuokseen)… nyt on sellane olo et mietin et kuinka ihanaa se olis Sen Oikean kans, vai onko erilaista ollenkaan? Jos on väärä tyyppi joka kuolaa (kuten tämä) ja oikea tyyppi joka kuolaa niin onko se yhtä kamalaa kummallakin kertaa? Voisin veikata et ei.. vai onko? Panin kuitenkin suhteen poikki hänen kaa ja annoin ymmärtää etten rakastanu häntä vaikka se sattukin häneen ja se oli inhottavaa. Nyt oon kuitenkin vapaa ja (ainakin melkein) onnellinen single. Vaikka sellasta miellyttävää ja herkkää suukkoa kyllä odottelenkin :)
Siis pääasia tässä oli se, että osaako joku sanoa omia kokemuksiaan vastaavasta tai ylipäätään jotain??
