Moi, olen kirjoittanut tänne ennenkin ja sain kyseiseen viestiin aivan ihania kommentteja jotka auttoivat todella paljon. Asiani koskee osittain samaa asiaa ja toivoisin että edelleen täältä löytyisi ihania ihmisiä jotka osaisivat auttaa.
Olen seiskaluokkalainen tyttö, vaihdoin nyt uuteen kouluun. Olen saanut paljon uusia ihania ystäviä ja osa vanhoistakin pysynyt. Luokallamme on myös mukavan oloisia poikia mistä suurinta osaa en tuntenut entuudestaan.
Vaikka kirjoittaminen onkin paljon helpompaa kuin puhuminen on silti sanojen oikean laiseksi pukeminen täälläkin vaikeaa. Yksinkertaisesti minua kuitenkin ahdistaa. Sain viime viesteihin kommentteja joissa neuvottiin olematta kietelemättä ahdistuksen syytä. Ahdistun jokseenkin pokien lähellä helpommin kuin tyttöjen, pelkään että jokin huomaa kyseisen tilanteen.
Välillä toivon että joku tajuaisi oloni ja kysyisi ”oletko kunnossa”.
Minulla on suuret suunnitelmat joten en halua lopettaa elämääni silti en tunne oloani halutuksi.
Minua häiritsee ahdistus poikiin sillä haluaisin olla luten muut tytöt. Olen jokseenkin sulkeutuva ja se joka saattaa aivan yhtäkkiä vetäytyä pois porukasta pelon vallassa. Jos huomaan että kaveri huomaa tämän alan heti esittää normaalia sillä pelkään menettäväni kaverini. Aamulla herätessäni tiedän että vaikka jäisin paikalleni makaamaan en jäisi mistään pois.
[Osa viestistä poistettu]
Heippa!
Olet tosi rohkea avatessasi tälläistä tilannetta. Joskus kirjoittaminen on helpompaa, kuin puhuminen. Tilanteesi on todella kurja, ja muistathan ettei sinun tarvitse olla sen kanssa yksin! On aivan oikein kertoa siitä.
Voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Valoa päiviisi!
Voimaterveisin,
Nuortennetin ylläpito
