Hei, mulla on vakavaa ahdistusta ollu jo yli puol vuotta. Oon puhunu siit koulupsykologille ja nuorisovastaanotolla alan käymään 2020 vuoden alussa. Mul on vaan se, että kun tunnilla alkaa ahistaa en tiiä miten voin pyytää apua. Sillon kun meen paniikkiin en pysty keskittyy tuntiin tietenkään ja yleensä alan itkemään tai sit meen täyteen shokkiin enkä liiku koko loppu tuntiin vaan tuijotan vaan pulpettiin. Niinä hetkinä haluisin mennä pois luokasta ja kävellä ulkona hetken et saan rauhotettuu itteni, mutta en uskalla puhuu opettajille. En pysty monta kertaa päivässä mennä ”vessaan”, koska meiän luokkalaiset on kusipäitä ja ne kommentoi jos joku käy vessassa useita kertoja päivässä, opettajat myös epäilis jos on yli 5 minuuttia siellä. Mulla on vaan niin paska olo, kun yritän olla hyvä koulussa, mutta mun tuntiaktiivisuus menee ihan perseelleen, kun saan ahdistus kohtauksia ja en pysty keskittää itteäni kunnolla.
Moi<3
Super hyvä kun olet hakenut apua! Sä ihan varmasti pääset vielä eroon ahdistuksesta, kun puhut siitä ammattilaisen kanssa ja käsittelet asiaa.
Minullakin on kokemusta ahdistuskohtauksista koulussa. Ja en myöskään ole pystynyt puhumaan opettajien kanssa kovin hyvin joten ymmärrän sinua. Mun vinkki on se, että yrittää vaan hengitellä syvään ja rauhallisesti. Olisiko sinulla jokin läheinen kenen kanssa puhua. Mä tein usein niin, että soitin äitille välitunnilla. Äiti osasi sanoa aina juuri oikeat sanat ja sai tsempattua minut loppupäivään.:) Voisitko sinä puhua jonkun kanssa silloin kun ahdistaa kovasti?
Paljon voimia!
Kata, verkk@ri
Moi, mulla on ollut samanlainen tilanne. Kerro sun äidille/isälle/psykologille tosta tilanteesta, ja pyydä jos ne vois ottaa yhteyttä sun opettajaan ja kertoo sille tästä. Voi olla pelottavaa, mutta sun tarvii olla rohkee, että asialle tehdään jotain. Jos sun ope saa tietää tästä, niin se varmasti ymmärtää jos lähet luokasta kesken välillä rauhottuun. Mullon ollu ahistusta kans koulussa ja oon monille opeille kertonu eri tilanteissa siitä, ja voin sanoo, että ne on aina ollu tosi ymmärtäväisiä. Se varmasti auttais sua tietää, että voit päästä luokasta pois sillon kun sun tarvii, mutta koita silti pysyä siellä aina kun mahdollista. Viime vuodelta oon ittestäni ylpein niistä kerroista kun oon haastanu itteni ja menny ahistaviin tilanteisiin, vaikka on ollu mahollista lähtee pois. Mutta siihen menee aikansa, ja tiiän kans just sen, että on tärkee kokee, että pääsee pois niistä tilanteista jos tarvii. Kaikki järjestyy, mullon ollu ahistusta nyt n. 4 vuotta, ja eka vuos oli kaikista kamalin. Se on helpottanu tosi paljon, ja varsinkin sun ikäsenä se voi mennä kokonaan pois :) Tsemppiä, oot vahva.
Moi oon 14-v ja saan paniikki kohtauksii koulussä lähes päivittäin ja tunnille meno ahdistaa. Opettajat ei ymmärrä vaan painostaa menemään tunnille ja se ei auta. Opettajat sanoo et keksin koko jutun. En tiiä mitä teen koska vanhemmatkaan ei usko. Yli 10 selvittämätöntä merkintää jo wilmassa. Mitä teen?
Moi! Tällänen 14-v kirjottelee täällä. Mulla on ollu ahdistusta ja paniikkikohtauksii kohta 1,5 vuotta ja se vaikuttaa mun kouluun tosi paljon. Mä oon sanonu opettajille et mulle tulee välillä paniikkikohtauksii ja ahdistaa mennä tunneille ja osa ymmärtää ja osa ei kyl ymmärrä yhtään. Suurin osa sanoo et keksin kaiken tai oon laiska tai haluun vaa skippaa tunnit. Sanoin kerran vanhemmille et sain paniikki kohtauksen ja ne sano vaan et ei sul mitään paniikkikohtausta voinu tul ku sul ei oo paniikki häiriöö. En enää tiiä kenel pitäis kertoo tai mitä tehä. Onks muilla samanlaisii kokemuksii?