moi! oon tositosi pahoillani että oot joutunu kokee tollasta. sun pitää olla ylpee ittestäs, kun oot pitäny ittes vahvana ja hoitanut koulunki hienosti! suosittelen puhuu ammattilaisen, esim terapeutin kaa noist asioista, se voi oikeest auttaa sua! mut voimii ja toivottavast löydät kivan uuden kodin ittelles<3
Ensinnäkin sun pitäs olla ylpeä että oot kestänyt kaiken ton. Vaikutat todella viisaalta, herttaiselta, kauniilta ihmiseltä. Noi on hirveitä asioita käydä läpi. Voin samaistua joihinkin koska mun isä on narsisti ja tosi tunnekylmä sekä äiti heittää läppää mun masennuksesta eikä suostu puhumaan mun kanssa. Mulla on kanssa isosisko jota mun äiti jaksaa paapoa joten siihenkin samaistun. Mun isä oli väkivaltainen lapsuudessa. Hyviä syitä kurittaa mua oli milloin mikäkin. Mun lapsuus teki mut tosi empaattiseksi ja ylireagoin toisten tunteisiin enkä tiedä enää omiani. Siks tuntuu välillä tosi vaikealta löytää itsensä. Mutta uskon että kaikki me joilla on syystä tai toisesta ollut vaikeeta, niin me vielä löydetään ittemme ja onnemme. Ehkä se on vaikeempaa kaiken jälkeen mutta osataan sitten arvostaa sitä? Oon tosi ylpee siitä että sulla oli rohkeutta kirjottaa tänne ja toivon sulle vaan parasta. Koita löytää asioita joista nautit ja tee niitä usein, vaikka ihan pieniäkin kuten musiikki. Kirjoita ittelles vaikka kiitollisuus päiväkirjaa, se auttaa mua aina näkee jotain hyvääkin. Puhu ittelles kauniisti ja kehut itteäs vaikka se välillä tuntuis vastenmieliseltä. Toivon paljon kauniita asioita sulle elämään ja paljon jaksamista. Toivottavasti kaikki mitä toivot tulee tapahtumaan!❤️
