Siirry sisältöön

Äidin käyttäytyminen, kiusaaminen ja itsetunto nollassa

Runotytär

Hei! Olen jo monta vuotta jaksanut taistella rankan asiani kanssa itsekseni ja se liittyy valitettavasti äitiini. Rakastan äitiäni tietysti, mutta se miten hän kohtelee minua on pilannut elämänhaluni ja itsetuntoni täysin. Kun täytin 10 ja kasvoin hurjasti pituutta ja minusta katosivat kaikki pikkuisen lapsen piirteet. Äiti alkoi jotenkin jättämään minut yksin kaikkien ongelmieni kanssa kun tulin murrosikään. Hän ei suostunut enää kuuntelemaan kertaakaan kun tulin koulusta kotiin ja jos hän sattui kysymään miten meni koulussa niin kerroin tietysti totuuden jos oli ollut huono päivä ja minua oli kiusattu taas koulussa, mutta äiti alkoi huutamaan kuinka pilaan hänen päivänsä negatiivisuudellani ja lopulta hän kielsi minua enää ilmaisemasta mielipiteitäni tai kertomaan tunteistani jos ne olivat hänen mielestään huonoja tai muuten minua rangaistiin ja äiti uhkaili, että kuinka paljon hän haluaisikaan lyödä minua ja tuli ihan naamani eteen ja kysyi tahtoisinko, että hän löisi minua. Hän myös on heittänyt minua tavaroilla ja vähättelee kaikkia onnistumisiani. Jos sanon, että ryhmätyössä saimme hyvän arvosanan niin hän rupeaa pilkkaamaan, että tuskin minun takiani ja kuinka kehtaan olla niin itsekäs ja ottaa itselleni kaiken kunnian. En ole sanonut mitään tuollaista, joten äitini käytös ja sanojeni vääntely hämmästyttää minua. Äiti on myös monesti itkenyt että missä hänen ihana pieni tyttärensä on ja missä se toinen minä oikein olen kun en ole enää äidin rakas pieni tytär. En ymmärrä mitä äiti tuolla tarkoittaa. Nyt olen jo pian onneksi 18 ja lukiota on jäljellä enää yksi vuosi, joten sen jälkeen muutan omilleni ja katkaisen kaikki välini äitiin. Joka päivä hän nimittäin etsii tahallaan syitä saada pilkata ja haukkua minua, miten en ole hänelle mieleinen lapsi ja kuinka kaikki muut ovat paljon parempia ja hän puhuu minusta kuuluvalla äänellä oveni takana isosiskoni kanssa, että kyllä minä olen niin itsekäs ja terrorisoin kuulemma tätä perhettä ja olen äidille taakka. Äiti haukkuu vaatteitani rumiksi, vaikka pukeudun aina siististi ja asianmukaisesti, hän haukkuu minua läskiksi ja käskee laihduttamaan, vaikka terkkari on sanonut, että olen terve ja urheilullinen tyttö, äiti haukkuu minua tyhmäksi, mielisairaaksi ja haukkuu myös nykyisiä ystäviäni ja haukkuu kun en ole edellisten kavereideni kanssa, mutten halua olla enää heidän kanssaan, koska he levittelivät minusta juoruja ja päätin, ettei määrällä ole väliä vaan ystävien laadulla. Nykyiset ystäväni tukevat minua ja heidän kanssaan tunnen olevani hyvä ja elämänarvoinen ihminen, mutta kun tulen kotiin tunnen välittömästi syyllisyyttä olemassaolostani äitini haukkumisten ja syrjimisen takia. Siskoni on jo 22 eikä hänen tarvitse maksaa mitään vuokramaksuja tai muita menoja ja häntä äiti jaksaa aina paapoa ja mainostaa miten upea hän on ja miten ilman häntä tämä perhe ei säilyisi kasassa, mutta minun takiani heillä on kuulemma huono olla ja saan kuulemma kaikki ihmiset tuntemaan olonsa huonoksi lähelläni. Äitini on myös sanonut minulle suoraan, että toivoo minun jäävän yksin sillä kukaan ei varmasti halua olla sellaisen ihmisen kanssa kuin minä. Oikeastaan äidillä ja siskollani ei ole muita ystäviä kuin toisensa ja he ovatkin parhaat ystävykset. He jakavat kaiken ja tekevät ihan kaiken yhdessä. Kirjaimellisesti ihan kaiken. Kaikki ovat kyselleet, että eikö siskosi aio aikuistua vai miksi hän yhä istuu kotona. Sen sijaan minä olen perheestäni ainoa, joka on solminut enemmän sosiaalisia suhteita perheen ulkopuolelle ja nämä suhteet ovat minun ainut voimavarani.

Aina kun pyydän, että äitini kuuntelisi minua kun haluan keskustella hänen kanssaan hän tekee kaikkea muuta kuin ilmaisee kuuntelevansa minua. Hän alkaa jutella siskoni kanssa samalla kun minä olen puhumassa hänelle ja sitten hän lähtee kesken kaiken tekemään jotain ihan muuta. Hän ei jättää minut kokonaan huomiotta ja tunnen itseni arvottomaksi. Jokaisena päivänä saan kuulla miten surkea olen kaikessa ja miten minusta ei voi tulla mitään ja kuinka minun pitäisi kaikille kertoa miten huono tytär olen kuulemma ja minun pitäisi olla jatkuvasti vain onnellinen ja en saisi näyttää mitään negatiivisia tunteita, mutta äitini saa päivästä toiseen valittaa olevansa niin uhri niin kariutuneissa rakkaussuhteissaan kuin kaikessa muussakin ja hän on sanonut olevansa parempi kuin muut ihmiset ja siksi hän ei voi olla ystävä kenenkään muun kuin kaltaisensa kanssa eli sisareni. Äiti on jopa asettanut minulle niin kummallisia sääntöjä kuin se, että jos hän haukkuu minua tai mitään muutakaan niin minun pitäisi ottaa ne asiat hymysuin vastaan kirjaimellisesti. En ole koskaan kuullut mitään yhtä älytöntä. Äitini ei anna minun myöskään kokata sillä syyllä, etten kuitenkaan osaisi, joten ei ole mitään järkeä antaa minun yrittääkään. Olen oppinut kokkaamaan onneksi kotitaloustunneilla ja kavereideni luona laitamme yhdessä ruokaa. Kotitaloudenopettaja on kehunut minua nopeasti oppivaksi, mutta äitini ei anna minulle minkäänlaista mahdollisuutta. Hän vähättelee kaikkia taitojani ja toivoo, että kaikki hiuksenikin tippuisivat, jotta näkisin miten ruma olen. Miten kukaan äiti voi sanoa noin omalle lapselleen?

Kuitenkin ulkopuolisille jotka tulevat meille kylään niin äiti haluaa esittää malliperhettä, jossa ei ole mitään hätää ja hän esittää ihan jotain muuta mitä on isoine hymyineen ja leikkii hyvin huolehtivaa äitiä. Mutta kun vieraat lähtevät talostamme esim. synttäreiden jälkeen hän palaa välittömästi samoihin kaavoihin ja alkaa taas piikittelemään. Jos ei tee hänen mielensä mukaan päätöksiä elämässä ja ole sellainen kuin hän haluaa ei kelpaa. Sisareni on jumaloi äitiä, koska on tämän suosikki ja hän on oppinut tekemään kaiken vain miellyttääkseen äitiä. Minun käy häntä hieman sääliksi kun hän on niin ripustautunut äitiin eikä hanki kavereita tai tutustu muihin ihmisiinkin. Äiti on myös jatkuvasti uhkailee, että kun olen täysi-ikäinen hän heittää minut ulos tuosta noin ja on onnellinen kun pääsee minusta eroon. Aina kun on sisareni syntymäpäivä tai menemme jonnekin muualle jonkun sukulaisen juhliin niin äiti jaksaa muistuttaa minua siitä, etten saa sitten pilata toisten iloa. Äitini on syönyt itsetuntoni. En tiedä miten saisin taas sen takaisin ja voisin olla ylpeä itsestäni ja saavutuksistani ja sanoa itselleni, että minun ei tarvitse aina anteeksipyydellä olemassaoloani ja minulla on oikeus elää, enkä ole tyhmä, ruma, lihava jne. Ja minulla on oikeus hienoon tulevaisuuteen. Miten saisin itseluottamukseni takaisin ja elämänhaluni kun oma äitini aina jaksaa kasvattaa minut siihen uskoon, etten ole minkään arvoinen?

Ja sitten toinen asiani koskee kiusaamista. Kiusaamiseni oli nimittäin alkanut jo eskarissa ja se oli niin fyysistä kuin sanallista. Minut jätettiin ryhmän ulkopuolelle, uusi hieno pyöräilykypäräni tungettiin roskakoriin ja se päälle oli syljetty ja liimailtua kaikkea. Olin pienessä kyläkoulussa ala-asteella ja siellä kaikki kiusaajat vetivät yhtä köyttä ja muut seurasivat esimerkkiä jos ei halunnut tulla itse kiusatuksi. Koulussamme oli ulkomaalaisia oppilaitakin, jotka kuitenkin osasivat suomea todella hyvin. He olivat hyvin pelättyjä, riidanhaluisia ja väkivaltaisia. He olivat kaikki pahimmat kiusaajani ja minua vuoden vanhempia. Koulun rehtori piti aina kiusaajien puolta ja jo moni ennen minua ollut kiusattu oli saanut syyt niskoilleen kiusaajien tekosista ja rehtori syyllisti kiusattuja ja moni muutti pois kun ei enää kestänyt olla siellä. Kerran jopa koulun liikuntatunnilla sählyssä koulukiusaajani löi minua mailalla takaraivoon ja minulla pimeni näkökentässä ja kaaduin lattialle. Kaikki näkivät mitä kiusaaja oli tehnyt ja ihan tahallaan. Minut autettiin ylös ja penkille, mutta vain muutama uskalsi puolustaa minua ja sanoi, että nyt kiusaajani oli mennyt kyllä liian pitkälle. Rehtori oli myös nähnyt, mutta alkoi puolustaa kiusaaja sanomalla, että minun täytyy antaa anteeksi, sillä se oli hänestä vain puhdas vahinko. Olin niin raivoissani ja huusin, ettei tuo mikään vahinko voi olla, että toinen lyödään lattiaan mailalla. Rehtori sanoi, ettei asia ollut kuin pieni onnettomuus ja sillä siisti. Asiasta ei nostettu sen enempää haloota, koska äitini ei halunnut ongelmia. Takaraivooni tuli melko iso patti ja pariin päivään kärsin järkyttäväsi pääkivuista ja pahoinvoinnista hieman. Olen saanut myös kuulla kiusaajiltani niin suurta kritiikkiä äitini lisäksi, etten pidä itseäni enää lainkaan kauniina.

Anteeksi kauhean pitkä viesti, mutta olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tämän ja nyt vasta rohkenin. Toivoisin auttavia vastauksi, kuinka voisin saada itsetuntoni takaisin ja miten päästä sosiaalisten tilanteiden jatkuvasta pelosta ja irti kaikesta mitä valheita äitini ja kiusaajat ovat minulle syöttäneet. En usko olevani niin paha ihminen kuin he sanovat ja kaikki muut ympärilläni olevat ystävät ja opettajat ovat kehuneet minua esimerkillisestä käyttäytymisestä esim. kiusatun puolustamisessa (sillä en halua, että kukaan kärsii niin monen vuoden piinaa kuin minä. Se tuhoaa ihmisen) ja koulumenestyksestä, josta olen saanut myös stipendin. Nykyiset ystäväni antavat minulle aivan eri kuvan millainen olen kuin mitä oma perheeni ja kiusaajat. Heidän mielestään olen kiltti ja he luottavat minuun. Olen monesti porukassa se, jolle tullaan ratkomaan omia ongelmia ja haetaan tukea ja minä todella haluan auttaa muita. Mutta kysymys kuuluu miten auttaisin itseäni kun itsetunto nollassa, tulevaisuus pelottaa, koska pelkään äitini ja kiusaajien olevan sittenkin oikeassa minusta, etten kelpaa mihinkään. Kiusaajat ovat myös soitelleet minulle ja kehottaneet minua hakeutumaan hoitoon tai toivovat, että kuolisin. En kuitenkaan omaa itsetuhoisia ajatuksia. Nuo kuulemani asiat vain ovat niin suuresti satuttaneet minua ja saaneet pohtimaan jos niin moni ihminen vihaa minua ja jopa oma äitini niin kannattaako minun enää olla ihmisten lähellä?

MLL ylläpito

Hei ”Runotytär”,

Kirjoitit vakavasta asiasta, johon tarvitset ehdottomasti nyt tukea. Sinua kohdellaan väärin. Sen vuoksi on tärkeää, että kertoisit näistä asioista jollekin luotettavalle aikuiselle, joka voi tukea ja auttaa sinua. Viestissäsi kerroit todella hyvin ja kattavasti ajatuksistasi ja tuli mieleen, että voisitko esimerkiksi näyttää sen jollekin aikuiselle?

Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista muista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).

Rohkaisin sinua myös soittamaan Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittamaan MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta noin viikon sisällä.

Paljon voimia ja tsemppiä!

Mietiskelevä

Minun mielestäni äitisi ei kyllä ole ihan terve, jos siis tuolla tavalla käytyäytyy OMAA TYTÄRTÄÄN kohtaan. Kerro heti jollekin aikuiselle äidistäsi, ehkä hän tarvitsee apua. Oikeasti, tuollainen ihminen ei voi olla normaali. Onko äitisi täysin sydämetön? Tekisi mieli antaa kunnon opetus tai saada hänet järkiinsä. Ja että sinäkö muka itsekäs? Äitisi sanoo itseään paremmaksi ihmiseksi kuin muut, ja sinä mainitset hyvin menneestä kokeesta. Huhhuh.

Ihan hirveää, sydäntä riipi lukea tekstisi :( Toivon kaikkea hyvää sinulle, eikä todellakaan tarvitse olla yhteydessä enää äitiisi kun muutat pois. Monta halia täältäpäin, sekä paljon hyvää mieltä ja siunausta! Olet hieno ihminen, älä välitä äidistäsi ja muista ehdottomasti hakea apua.

Nimetön

Äitisi mahtaa olla mielisairas, ja sinä et ole todellakaan tyhmä. Oot hyvä ainaski äidinkielessä sillä en huomannu yhtään kirjotusvirhettä.

HotChocolate

Moikka!

Sua on kohdeltu todella väärin niin perheesi kuin koulunkin puolelta ja pyydän sitä tosi paljon anteeksi, sulla ei oo mitään syytä kärsiä siitä ja kiitos kun otitkin jo yhteyttä tänne MLLn sivuille!

Onko äidilläsi (en sano tätä pahalla, toivon ettet ota tätä väärin) kaikki kunnossa? Onko teidän välillänne sattunut mitään ”suurempaa”, eli jotain isoa riitaa vaikka mikä johti tähän käytökseen vai yhtäkkiäkö vaan äitisi alkoi haukkumaan yms, tai tätä on jatkunut kokoajan?
Jokatapauksessa, äitisi tekee väärin. Et missään nimessä milloinkaan ole arvoton, kuulostat tosi fiksulta ja kivalta ihmiseltä ja on oikeasti todella surullista että oot joutunut elämään luulossa että olisit muka arvoton ja huono ihminen, et oikeasti ole sitä!

Veikkaan ettet usko enää tätä toimivaksi, mutta voisitko kuitenkin yrittää vaikka antaa tämän viestisi äidille? Lähettämällä sähköpostilla tai tulostamalla paperille?
Joskus ihmiset nimittäin erehtyy vaan etsimään muista ongelmia ja huonoja puolia ja voi olla todella tärkeää huomata ettei itsekään ole ihan täydellinen ja tätä muut minusta ajattelevat, tältä minä muiden silmissä näytän. Voisi olla äidillesi ihan hyvä nähdä myös omia asioitaan toisten silmin.
Lisäksi jos sulla on joku läheinen perhetuttu (serkku, täti jnejne) niin voisitko kertoa hänelle asiasta ja vaikka keskustella asiasta sitten kolmistaan äitisi kanssa?
Puhuminen kyllä oikeasti auttaa kunhan sen vaan tekee niin että kaikki osallistuu.

Mun on tosi vaikea edes arvata mitä sun äitisi päässä liikkuu, eli mitä hän ajattelee sanoessaan tollaisia asioita, mutta voisi olla hyvä pitää vähän taukoa.
Menisit vähäksi aikaa vaikka kaverille tai sukulaiselle ja pitäisit itsekin lomaa, samalla äitisi saisi aikaa ajatella ja toivottavasti tajuaisi että onhan se sittenkin ihan kiva kun sä olet hänenkin elämässään läsnä.

(Et tiedä miten vihanen olen kun luin viestisi, sua on kohdeltu tosi väärin mutta toivon että saan jotain apua tuovaa kirjoitettua…)

Sitten kiusaamiseen, sekin on tosi väärin. On ihanaa kuitenkin kuulla että sulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia ja sulla on esimerkiksi kavereita, se on hienoa :)
Jos sua vielä kohdellaan väkivaltaisesti ja tulee esim. ruhjeita tms, niin meet lääkärille, otat vammoista kuvan ja pyydät vaikka poliisilta apua. Tommonen voi jo täyttää pahoinpitelyn kriteerit ja siinä vaiheessa rehtori ei voi enää silitellä hiljaa kiusaajien päitä kun he ovat voineet syyllistyä rikokseen.
Lisäksi voisit puhua asiasta vaikka kuraattorille tai terveydenhoitajalle?
Pieni juttelutuokio jonkun luotettavan aikuisen kanssa varmasti piristäisi, he ei tuomitse vaan on siellä auttamassa ja kuuntelemassa sua varten. Vaikka sua ei välttämättä enää kiusattaisikaan niin silti voi olla hyvä idea puhua jollekin, oli sitten psykologille tai MLLn työntekijälle.

Olet arvokas ihminen, me kaikki ollaan, älä ihmeessä ajattele mitään muuta.
Voit olla ihan mitä tahansa mitä haluat olla, pystyt siihen kun vaan haluat eikä todellakaan mikään paha kommentti voi sitä estää.
Sua varmasti rakastetaan (Jeesus rakastaa kaikkia, se kannattaa muistaa) ja olet monille tärkeä.
Tunnistat kyllä mikä on oikein ja mikä väärin, miten kannattaa kohdella läheistä, ja siitä on ihan varmasti hyötyä sulle!
Ja vaikka lapsen piirteet katoaisivat ulkonäöstä, uskon että meillä kaikilla on ihan vanhuuteen asti se pieni ja haavoittuvainen lapsi siellä sydämessä, se saattaa unohtua välillä mutta sitä kannattaa vaalia :)
Älä siis ihmeessä luovuta, sussa on ainesta vaikka mihin ja saat itse miettiä mikä sä haluaisit olla eikä kiusaajat tai sun äiti ole siinä esteenä!
Ja vielä että olet ihan varmasti kaunis, jo se että puolustat toisia kiusattuja ja olet kertomasi mukaan kaveripiireissä se luotettava kaveri jolta pyydetään apua ongelmiin, kertoo että olet jo sisältä kaunis :) ihmisillä tuntuu olla tarve painaa muita alemmas kun on paha olo, mutta älä usko niitä puheita vaan anna niitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Paljon siis siunausta ja tsemppiä sun elämääsi, asiat kyllä järjestyy omalla tavallaan ja kun on sen aika (oon kokenut sen itse monta kertaa vaikka vaikeina aikoina se saattaa unohtua) joten kaikkea hyvää sulle! :)

EatWaffles

Mun kaveri on kertonut aiemmin että hänellä on ollut summa summarium samanlainen äiti, muttei aivan täysin. Hänen äitinsä esim. Haukkuu häntä läskiksi (normaalipainoinen), haukkuu hänen kouluarvosanojaan (esim alle kasi tai ysi on maailmanloppu), ja purkaa kaiken vihansa häneen. Kaverini pelkää äitiään, ja olen yrittänyt auttaa, mutta hän ei ole uskaltanut kertoa aikuiselle, vaan pitää kaiken itsellään. Joten uskonpa että sinulla on jonkin sortin sieluntoveri. :)

Santtu

Hei, eksyin opiskelujeni tiimoilta tänne sivulle.
Sinun kirjoituksesi ”Runotytär” oli surullista luettavaa. Toivottavasti olet saanut apuja ja elämäntilanteesi on parantunut.
Minua kuitenkin ilahdutti suuresti tapasi kirjoittaa. Osaat erinomaisesti analysoida tilannettasi ja kuvailusi on hyvin tarkkaa. Toivon, että olet löytänyt jonkun aikuisen jolle puhua. Äitisi vuorovaikutustaidot ovat varsin heikot ja se ei ole sinun vikasi.
Ilahduttavaa oli myös lukea, että olet pärjännyt myös opiskeluissa. Luota itseesi jatkossakin. Välillä joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, mutta uskon että elämä kantaa sinua!
Entä jos kirjoittaisit kirjeet äidillesi ja siskollesi? Olet niin hyvä kirjoittamaan, että sinun kannattaa hyödyntää sitä taitoa, pitämällä esim. päivä- tai kiitollisuuskirjaa. Tsemppiä sinulle!

onegirl

Olet arvokas♥, kaunis sisältä ja ulkoa♥, äitisi ei ole mielestäni aivan täys järkinen tai hän ei muuten vain ymmärrä sinun tärkeyttäsi♥ tsemppiä sinulle♡!!

mamma

sinä vaikutat aivan kivalta tytöltä,itsellänikin on vähän vanhempia tyttöjä.kunhan aika kuluu pääset kotoa pois ja saat rakentaa elämääsi ilman mollausta,tiedätkin varmaan että äiti tekee väärin. enpä sanoisi että äitisi olisi mielisairas ennemminkin itsekäs ja lapsellisen vastuuntunnoton,ihminen jonka kaltaisten vuoksi toinen sairastuu.kyse on heikkoudesta jota pönkitetään vähättelemällä muita. vahva vanhempi kannustaa lapsiaan kasvuun omana itsenään.äitisi itsetunto saa ravintoa muista ja vie voimat muilta. siis mää olen pää ja pää olen mää niinkuin saarikosken runossa.onneksi sinä olet muuta, et vain äitisi luomakuva-huom.Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen,olet siis ainutlaatuinen ja jumalalle rakas.kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanaan ,myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.myös äitisi on luotu Jumalan kuvaksi ,miksi silti on tuollainen ,johtuu siitä että syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva turmeltui.toisissa se näkyy noin.

Marica

Hei, tuntui pahalta lukea kirjoitustasi. Voin tuntea tuskasi. Olen kokenut itse saman. Äitisi käytös kuulostaa narsistin käytökseltä. Narsistin käytös on yleensä juuri noin sairasta mitä kuvailet. Narsistilla ei ole sydäntä eikä omaatuntoa. Toivon, että pystyt pelastamaan itsesti tuollaisen ihmisen vaikutuspiiristä. Narsisti yleensä suosii toista lasta ja toista haukkuu, hän haluaa hajottaa sisarusten välit, olen tämän kokenut. Mitään vastuuta narsisti ei ota teoistaan. Itse olen katkaissut välit narsistivanhempaan, halusin pelastaa itseni, se kannatti. En kaipaa tätä vanhempaa ollenkaan ja olen ymmärtänyt että vanhempi ei välitä kuin itsestään, niinhän narsisti tekee. Kenenkään ei tarvitse sietää kamalia ihmisiä ympärillään, vaikka olisivat omasta perheestä, siteet voi katkaista, näin voi saada oman rauhan omaan elämään.

Kaunis-Liisa

Hei Runotytär!

Viestisi kirjoittamisesta on jo 5 vuotta, mutta haluan vastata silti. Ehkä vastauksesta on hyötyä jollekulle toiselle.

Minulla on samankaltaisia kokemuksia oman äitini kanssa. Ehkä hänkin on narsisti? Äitisi kommunikointi on täysin väärää. Hän ei pysty antamaan rakentavaa palautetta.

Olet nyt 20-vuotias. Toivottavasti asut jo omillasi. Suosittelen sinua varaamaan ajan oman kuntasi mielenterveystoimistoon. Sano, että sinulla on vaikea äitisuhde ja sinua on kiusattu koulussa ja tarvitset keskusteluapua. Mielenterveyshoitaja pystyy auttamaan sinua Kelan tukemaan terapiaan. Sitä sinä tarvitset toipuaksesi tuosta rääkistä. Kela maksaa vuonna 2021 terapiasta 57,60e/kerta. Loput jää itselle maksettavaksi. Mikäli olet pienituloinen voit hakea omavastuuosuuteen Kelan toimeentulotukea tai kunnan sosiaalitoimistosta harkinnanvaraista rahallista tukea. Kyllä rahoitus järjestyy! Kunhan haet apua! Pelkkä mielenterveyshoitajalle puhuminenkin voi auttaa!

Seurakunnissa on myös sielunhoitajia, jotka ovat sitä varten, että kuuntelevat, auttavat eteenpäin ja rukoilevat puolestasi. Ainakin monissa helluntai- ja vapaaseurakunnissa. Rohkaistu käymään jossain tilaisuudessa ja kysy tilaisuuden pitäjältä onko siinä seurakunnassa sielunhoitajaa. Itse en olisi pysynyt täysijärkisenä ilman Jeesusta. Hän on ollut mulle ainut, joka on todella välittänyt, auttanut ja lähettänyt oikeat ihmiset elämääni. Ilman Jeesusta olisin tehnyt itsemurhan. Olin niin umpikujassa.

Omaa äitiäni en voi miellyttää mitenkään. Vaikka miten teen, saan aina kritiikkiä. Jos teen omalla tavallani, saan kritiikkiä. Jos teen niin kuin hän neuvoo, että ”pitää tehdä” tulee taas sanomista. En saa positiivista palautetta koskaan tai tosi harvoin enkä myötätuntoa ja rohkaisua. Äitini myös häpäisee minua pilkkaamalla ja ivaamalla minua suoraan tai pilkkaamalla ja ivaamalla minua muille. Hän myös häpäisee minua juoruilemalla sellaisia asioita muille, jossa olen epäonnistunut tai toiminut ei-toivotulla tavalla. Hän epäilee olenko tyhmä, pöljittelee, haistattelee ja myös suoranaisesti kiusaa ym. Itse on vastikään myöntänyt kiusanneensa. Toisille ihmisille vakuuttaa, että rakastaa molempia lapsia yhtä paljon vaikka selkeästi suosii sisarustani. Pääsääntöisesti ei myönnä pahoja tekojaan minulle eikä muille.

Pidä toistaiseksi äitiisi mahdollisimman vähän yhteyttä, jotta et altistuisi taas rääkkäykselle. Minäkin pidän. Se on tosi harmillista, mutta toistaiseksi en ole keksinyt muuta keinoa. Tarvit myös hyviä, terveitä ihmissuhteita ja psykoterapeutin neuvoja kuinka itse antaa rakentavaa kritiikkiä yms. Nimittäin äidiltä tulleilla esimerkeillä on tapana kopioitua omaan käytökseen! Meidän tulee pitää huoli, ettemme itse toimi samoin esim. puolisoa ja lapsiamme kohtaan. Siksi etsitään uusia tapoja keskustella ja otetaan uudet, paremmat tavat käyttöön, jotta äidiltä opitut hirveät tavat eivät kopioidu seuraavalle sukupolvelle ja muille ihmisille!

kuu

Oon sitä mieltä, että sun mutsi on tosi paha narsisti.

Samaistun

Moni kohdellaan aika lailla samalla lailla mutta olen poika ja 11v minua haukutaan ja lyödään joka päivä ja vähätellään erittäin paljon );

E🏳️‍🌈 [Nimimerkki muutettu]

Moi. Luulen, että äidilläsi saattaa olla jotain omia ongelmia tai hänellä ei ole kaikki ihan kunnossa. Hän luultavasti tarvitsee apua.(En tarkoita pahalla, sanon vain mielipiteeni❤)
Tsemppiä ja toivottavasti asiat selviää ja paranee❣

Jep

Kyse on Narsismista, mustalammas saa kaikki syyt niskoilleen ja kulta lasta ylistetään.

Vastaa aiheeseen: Äidin käyttäytyminen, kiusaaminen ja itsetunto nollassa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top