Moi oon 15v henkisesti epävakaa ihminen. Olen vuorotellen isäni ja äitini luona.
Äidilläni on uusi mies enkä alkuun tykännyt siitä, koska se on tosi usein aika äreä.
Joskus mä vertaan meidän perhettä isän uuteen perheeseen. Isä ei polta eikä hänen naisystävänsäkään. He on aina tosi ystävällisiä, ne ei ikinä huuda ja tekee meidän lasten puolesta asioita (Ihan normi juttuja, niinkuin tiskit ja siivoaminen jne)
Isän luona on siis sellainen tosi lämmin ilmapiiri, mut se välillä tekee mun olon jopa epämukavaksi.
Oon äidin luona tottunut siihen et joskus teen virheen, vaikka se olisikin ollut jonkun muun tekemä.
Mulla on mielenterveys ollut vähän aina hoidon tarpeessa ja oon sitä saanut… Ja olin jonkin aikaa tässä sellasessa elämänvaiheessa et en saanut paniikkikohtauksia enkä viillellyt tai polttanut… Mut ihan vasta sain siskolta tietää et se äidin mies oli haukkunut mua. Eikä se vitsaillut.
Yritin rauhotella itteeni sillä et ei yks haukkumasana tapa tai muuta paljoa mitään… Mutta just nyt olo on niin turta. Oon aina yrittänyt saada kaikki tykkäämään musta ja esitin olevani jotenkin ”normaali”. Isän luona ollessa tajusin et perheen kanssa ei tartte piilotella mitään, ei ainakaan omaa itteään.
Tuli tosi paska olo. Tuntuu siltä et en ikinä oo tarpeeks hyvä yhtään kellekään tai minnekään.
Yks pieni sana sai mut taas putoomaan sinne alas enkä mä ees tiiä haluunko nousta enää.
Tää saattaa kaikki kuulostaa ihan naurettavalle mut tältä musta nyt vaan tuntuu…
Tiiän et ei mussa oo oikeesti mikään vialla mut en tiiä mitä tekis, ketä esittäs.
Sun tilanne kuulostaa ahdistvalta ja sun ajatukset on ymmärrettäviä. Sun äidin miesystävä ei sais haukkua suo! En oikein tiedä mitä kannattais tehdä, kun pieni lapsi olen, mutta ehkä voisit puhua asiasta sun isälles, jos koet tämän hyväksi. No ei kuitenkaan kannata jäädä yksin, koska tuo kuulostaa rankalle!
Toivon sulle kaikkea parasta ja onnellista tulevaisuutta!! <3
