No moro. Mä haluan tietää, että mikä kettu mun äitiä vaivaa. Se huutaa mulle ilman hyvää syytä. Kun söpötin yhtä koiraa(en mennyt ihan sentään silittelemään tai sellaista ja muutkin söpöttivät), niin siskoni tönäisi minut melkein ojaan tästä ja sanoin hänelle:”Rauhotu.” Siskoni vastasi siihen:”En!” Ja jatkoi ja äitini sanoi:”No kenenköhän tässä pitäisi rauhoittua?” Minulle ja nauroi siskoni kanssa. Se teki minusta surullisen. Siitä eteenpäin en ollut tehnyt mitään. Kävelin heidän kanssaan vain hotellille(oli loma)enkä sanonut mitään. Avasin ovia ja odotin hissiä paikoillani ja kun tultiin hotellihuoneeseen, pieni koiramme oli kakkinut lattialle ja silloin isä, äiti ja sisko vain voivottelivat ja nauroivat ja minä en välittänyt. Sanoin vain:”Kiva haju.” Ja sitten äitini rupesi huutamaan minulle ja isäni vain nyökytteli äitini mukana. Samaa on tapahtunut ennenkin. Isäni vain hymähtää äidille hyväksyvästi. Haaveilen aina muuttamista kavereiden kanssa omaan taloon täysi-ikäisinä. Se olisi niin mahtavaa ja saisin näyttää keskisormea vanhemmille ja etenkin siskolleni. Ja huutaa:”Teitte elämästäni ****** ja vihdoin pääsen pois! See ya, suckerz!!!”
Musta tuntuu samalta välillä, ku oon mun pikkuveljen kans ja pikkuveli hermostuu aina mulle syystä tai toisesta, ja alkaa esim. läpsimään. Äiti tulee väliin ja pikkuveli väittää et MÄ löin sitä, raavin, tms. Vaikka kerron miten asiat on niin ei se mua usko. Äiti käskee mut omaan huoneeseeni, tai saattaa myös antaa mulle luunapin tai muuta vastaavaa. Pikkuveljeä se vaan säälii ja vakuuttaa sille että minä toimin tyhmästi ja minä sitä ja minä tätä.
Itse vaikenen ja itken tyynyyn oman huoneen pimeessä nurkassa. Tiiän miltä susta tuntuu, aika inhottavaa ku kysees on vielä oma äiti. Joku päivä kapinoin vastaan, mutta vielä ei rohkeus riitä.
Oo rohkee ja kapinoi mua se ainaki sillon kuunteli ja usko :D.
