Moi (ja suoraan asiaan!)!
Minulla on _usein_ hauskaa äitini kanssa, mutta joskus huudamme toisillemme kaulat suorina. Sitten kun hän on lähtenyt töihin (usein yövuoroon), niin olen todella harmissani ja joskus itken vähän, en sen takia, että olen huutanut (tai joskus senkin) vaan koska hän lähti/lähtee. Lintasin joskus koulusta kaksipäivää koska en halunnut mennä kouluun (=äiti tulee 9-11 välillä aamulla kotiin, niin odotin häntä) ja sanoin että vatsaan sattuu. Mutta koska äitini on sairaalassa töissä, niin hän tarkistaa kunnolla ja tietää sen taudin (mitä sillon ”näyttelen”) oireet. ★Miten saisin tämän ikävöimisen loppumaan?★ Koulussa on mielestäni usein paskaa porukkaa, niin en halua mennä sinne. Minä oileasti välitän äidistäni♥. Ja niin, olen siis 13. Kyllä. Olen 13. Minä en myöskään pysty olemaan yötä pois kotoa, jos äiti on siellä (kotona siis), sillä ikävöin häntä. Niin ja kun äiti lähtee töihin kiiruhdan halaamaan häntä♥. Niiiin (xd) ja usein ajattelen mitä äiti tekee ja _harvoin_ lähetän hänelle viestin. Joskus ajattelen, mikä tekisi äidin iloiseksi ja toimin sen mukaan, jos en itse tiennyt, mitä tehdä. Joskus ajattelen mitä äiti mahtaa tehdä…
ihailen äitiäni♥
