Hei.
Äitini on ollut viime aikoina hirveän negatiivinen ja… No ainahan se on ollut, mutta se alkaa nyt ärsyttämään. Äitini on kasvattanut minua mielestäni huonosti. Hän koko ajan huutaa mulle, sanoo kaikki negatiivisesti ja uhkailee esim. viikkorahojen, ystävien tai jonkun muun menetyksellä. Mua ei edes kiinnosta enää.
Annanpas esimerkin, niin saatte selvää.
Joten, oli mukava kesäsää, ja äitini oli ilmoittanut minut uimakouluun. Suunnittelimme kavereiden kanssa että menemme uimaan uudelleen uimakouluni jälkeen. Menin äitini luokse ja kysyin kiltisti häneltä paria euroa, kun itseltäni loppui juuri, kun ostin ruokaa itselleni käteisellä. Äiti huusi päin naamaa, että siltä ei rahaa mulle heru. Sen jälkeen äitini lähti kirjastoon. Hätäännyin, että mistä minä rahat saan. Kaivelin lompakkoani ja sain rahaa tarpeeksi. Ilmoitin äidille viestillä ja soitin kerran, että menen uimaan. Lähdin, ja meillä oli mahtavaa. Aurinko paistoi ja uimme yhdessä. Tulin hymy huulillani kotiin, ja näin siskoni pihalla, joka kertoi että äitini on vihainen luultavasti takiani. Minulle tuli kylmät väreet ja hiivin huoneeseeni, sillä en halunnut kuunnella sitä uudelleen, sitä kun äiti huutaa. Isä huomasi minut ja huusi mihin hänen rahansa olivat kadonneet. Sanoin hiljaa että en tiedä. Alakerrasta kuuluu kimeä, ja kova huuto. Äitini huutaa minulle miten pahasti tein. He huusivat minulle yhtä aikaa. Sydän pamppaili rinnassa. Sanoin hiljaa että otin hieman rahaa salaattiin. Äiti sai tästä hepulin ja alkoi huutamaan että olen hirveä varas. Menin huoneeseeni ja kuuntelin huutoja. He kaikki keräänyivät kokoon haukkumaan minua. Taas… Sain kuunnella sitä huutamista. Siskokin yhtyi huutoon. He väittivät minusta vääriä asioita. He kyselivät ilkeällä äänensävyllä enkä halunnut vastata. He tulkitsivat sen hyväksynnäksu. Lopulta se johti siihen, kuinka olen varastanut äidin lompakon. Kuuntelin tätä ihan kauhuissani. En ikinä tekisi sellaista. Äiti huutaa. Isä vain matkii ja kuuntelee. Äiti ihmettelee miksi olen niin hyvä koulussa ja sanoo että se on varmasti valetta, olenhan niin hirveä lapsi. Hän voivottelee että haluaisi minusta eroon. Laitoin kuulokkeet päähän ja lopetin sen huudon kuuntelemisen. Hetki kuluu. Juttelen kavereilleni. Uusi, ihana muisto taas latistuu päässäni pieneksi paperirutuksi, joka menee roskiin. Kävin syömässä ja päätin, että aion pysyä äitini jaloista pois. Noin puolen tunnin päästä äitini naureskelee jo siskoni kanssa ja kysyy miksi olen yläkerrassa ja murjotanko minä. Jos olisin sanonut kyllä, hän olisi sanonut että ei saa, joten päätin vain sanoa että piirsin. Päässäni oli hirveä sekasotku.
Tällaista kohtelua saan vähitään 2 kertaa viikossa. Tätä samaa jeesestelua. Olen kyllästynyt elämiseen äitini kanssa. Hän vain huutaa, ja huutaa. Jos teen jotain väärin, hän huutaa. En saa mielenrauhaa koskaan. Multa kielletään kaikki. Muhun ei luoteta. Mulle tuli masennus joskus. Äiti huomas mut hetkeksi, ja sitten kuluu tunti. Äiti jeesustelee miten itsekäs olen kun minua pitää passata vain, enkä osaa käyttäytyä kunnolla. Onneksi pääsin siitä yli.
Aina äitini on siskoni kanssa iloinen. Mutta heti kun minä tulen, huomaan, että hänen äänensävynsä muuttuu ilkeämmäksi, tylsemmäksi ja sen kuuloiseksi kuin olisin vain ongelma hänelle. En tykkää olla kotona.
Tietenkin aina se ei ole näin. Äiti on iloinen vähintään kerran viikossa tai kahdessa minun seurassani ja joskus hänellä on syy siihen suuttumiseen, esimerkiksi epäsiisti huone. Muttei tämä silti tunnu mukavalta, niin toivon että ymmärrätte.
