Otsikko sen sanoo. Mä en koe elämääni tällä hetkellä edes kovin kamalaksi. Eläminen on ihan jees kai vaikka tunnenkin oloni ulkopuoliseksi ja rumaksi jne jne..
Oon [Osa tekstistä poistettu.] ja tälleen aiemmin, en enää. Ja oon myöskin harkinnu [Osa tekstistä poistettu.] vakavasti mun vaikeina aikoina. Nyt mä vaan… Ajattelen [Osa tekstistä poistettu.] niinku silleen että ”pitäiskö vaan [Osa tekstistä poistettu.] ”. Ei mitään erikoista. Ei selvää syytä miksi.
Oon miettiny [Osa tekstistä poistettu.] . Olisko ne dramaattiset vai sydämelliset jne.
En tajua. Mä vaan ajattelen tätä koko ajan ja noh, [Osa tekstistä poistettu.] .
Hei Crodetti,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Moi!
Ymmärrän että väsyttää mutta olet silti oikealla tiellä. Nämä kuuluu tiettyyn rajaan asti ihmisen stressinhallintaan. Siinä vaiheessa elämää kun kuormitus on pitkäaikaista ja liian kovaa on tuen saamisen paikka. Mitä se sinulle sitten onkin, mitkä asiat muuttuessaan tai poistuessaan muuttaisivat elämääsi merkittävästi?
