Hei kaikki ! Täällä kirjottelee -99 syntynyt tytteli.
Menen nyt suoraan asiaan.. En vähättele ulkonäkäni, olen suh’t tyytyävinen itseeni yhtä seikkaa lukuunottamatta; vino etuhammas. Monesta se voi tuntua todelta pieneltä, mutta itselle se on aika iso asia.. En pysty hymyilemään, en nauramaan tai olemaan oma itseni koska en kehtaa näyttää hampaitani. Muuten hampaisto on ihan hyvässä kunnossa eikä siinä mitään.. Seurustelukin tuntuu jotenki vaikeelta ku en voi olla oma itseni. Onko lapsellista?;o
Kertokaa rohkeesti oma mielipide asiasta, kiitos jo etukäteen! :)
Tuommoiset ns. pikkuseikat voivat tuntua tosi isoilta, tiiän kokemuksesta;). Itselläni taas yläetuhampaat ovat hieman isommat kuin muut hampaat, ja siitäkös sain eräältä pojalta kuulla yhtenään:). Tuossa voisi kenties auttaa se, että joskus kerrankin vain rohkeasti hymyilisit, vaikka vain pienenkin hetken. Kun huomaat ettei kukaan siihen kiinnitä huomiota, pystyt kenties suhtautumaan itsekin siihen vähemmän tärkeänä asiana. Kun pystyt tekemään tuollaisia ”pikkuhymyjä” ilman että jännität sen kummemmin, kokeile hymyillä hieman pidempään. Myös säännöllinen itselleen toisteleminen siitä, ettei yksi vino hammas maailmaa kaada, voi auttaa. Toivon mukaan tästä oli hieman helppiä!
vinon hampaan voi helposti hoitaa raudoilla :)
tietysti se kestää, mut se ois hyvä hoitaa pois viel noin nuorena.
tosin, omasta mielestä vinot hampaat on iha supersuloset!
ja älä välitä pikkuseikoist, luulen et ei sitä kukaa kattele :)
Who cares, jos joku ei tykkää niin sittenpähän on hänen ongelmansa. Be yourself.
vinon hampaan voi helposti hoitaa raudoilla :)
tietysti se kestää, mut se ois hyvä hoitaa pois viel noin nuorena.
tiedän tunteen..itse kun sain ensin raudat ylähampaisiini en uskaltanut puoleen vuoteen hymyillä normaalisti. Nyt olen muuttanut asennettani ja raudat ovat olleet minulla jo kohta 2 vuotta ja minulle on aivan sama mitä muut ajatellevat :) saanpahan suorat hampaat ;)
