Olis pienehkö ongelma. Olen ihastunut yhteen tyttöön, joka on minun luokalla. Tulemme silleen ihan hyvin toimeen jne., mutta onglema on taas pituudessa. Se tyttö on mua about kaks päätä pitempi, että näin. Mitäs minun kannattaisi tehdä?
Minkäs ikäinen olet?
Miee oon varmaan kaikkia muita paitsi yhtä luokan poikaa päätä pitempi, ei sillä oikeestaa niin kauheen paljon välii oo. Toki voihan se joskus olla vähä häiritsevää. Tsemppii <3
noo eikait sillä pituudella oo välii, jos oikeest tykkää ;O eli rohkeesti vaa puhuu sille! tsemppii.
Et tee mitään!! Jos tosissaa tykkäät siitä, ÄLÄ VÄLITÄ!! Jos tykkäät siitä tosi tosi tosi paljon niin anna asian vain olla!! <3
Ei kai pituudella ole välii.
Olen itsekkin meidän luokan kolmanneksi pisinsin ja olen pisin tyttö.
ei pituuden pitäisi vaikuttaa jos tosissas tykkäät siitä tytöstä ja se susta. Onnee!
hmmmm… Pituus ei oo ongelma vaan se mitä se pitää susta et mee vaan rohkeesti sanoo se sille… Tai jos et uskalla niin hanki sen puhelin numero ja lähetä sille viesti jossa on sun oma suku- ja etunimi.
Hm… jos saan sanoa oman mielipiteeni niin ollaan kavereiden kanssa keskusteltu näistä pituuseroista (olemme 14v) ja moni on sanonut etteivät voisi seurustella itseään lyhyemmän pojan kanssa. Mut kai se myös on sitten siitä tykkääkö se tyttö susta kuinka. :) mut tsemppiä!
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei ”vihaanitseäni”,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Tähän viestiketjuun ei julkaista enää uusia viestejä.
sun pitää mennä kertomaan jollekulle. soita tuonne puhelimeen, kerro terkkarille tai jollekin joka kuuntelee. jo se auttaa, kun voi puhua. tuon tunteen kanssa on niin vaikeaa. onnea sinulle.
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei.
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Sinun kannattaa jutella rehellisesti ja avoimesti tuntemuksistasi hoitohenkilökunnan ja läheistesi kanssa, jotta he voivat auttaa sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Paraneminen ei koskaan tapahdu hetkessä, mutta olo helpottuu kyllä pikku hiljaa, kun sen eteen on itsekin valmis tekemään töitä. Otathan vastaan kaiken sen avun, mikä sinulle tarjotaan ja yritä nauttia kaikista niistä asioista, joista pidät ja jotka ovat elämässäsi hyvin.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin.
Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Halutessasi voit myös kopioida yllä olevan tekstisi ja lähettää sen Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Tuo on tosi ikävää, et kukaan ei taho olla enää sun kaveri! Mä suositteleisin, et kavereita voi etsiä joko koulust tai vaikka netistä. Kannattaa mennä vaan rohkeesti juttelemaan jonkun kaa, jos on joku kiva tyyppi, sillä itsekin oon huomannu ystävyyden vähitellen viriämään siitä. Jollekin saattais olla hyvä kertoo tosta sun tilanteestas, sillä se auttaa, jos kuuntelija on luotettava ja tahtoo oikeesti auttaa. Harmi kun täältä ei sen kummempia kavereita voi saada, löytyis ainakin sielunkumppaneita! Mä toivotan kaikkee hyvää sulle, ja yritä sinnitellä, vaik se tuntuukin mahdottomalta:).
Hei ”Minävain”,
hyvä, että mietit avun hakemista. Se ehdottomasti kannattaa, vaikka tuntuukin vaikealta!
Tiedätkö, sinun ei tarvitse esittää iloista kenenkään mieliksi. Sinulla on oikeus tunteisiisi. Oletko koskaan puhunut äidillesi pahasta olostasi? Jos äitisi tietäisi, niin hän haluaisi varmasti auttaa sinua. Et ole arvoton etkä idiootti. Usein masentunut mieli maalaa itsestä sellaisen kuvan ja koko maailma näyttää harmaalta, mutta se ei ole totta, vaan synkän mielialan aiheuttamaa. Sinulla on ihania ystäviä, joista saat voimaa ja voisin uskoa, että olet heille tärkeä ja arvokas ystävä!
Juttelisitko mieluummin jollekin muulle aikuiselle, kuin äidille tai isälle? Koulussa luotettava aikuinen on esimerkiksi terveydenhoitaja, joka haluaa ja osaa auttaa sinua. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisitko kirjoittaa kirjeen tai käyttää apuna Nuortennetin Mistä apua? -osiosta löytyvää Huoli puheeksi -lomaketta? Olet avun arvoinen ja ansaitset saada tuntea jälleen aitoa iloa ja nähdä asiat, itsesi ja elämän positiivisemmassa valossa. Usko pois, se on mahdollista!
Rohkeutta ja tsemppiä!
Tunnen juuri samoin kuin sinä, ja suosittelen että haet apua, niinkuin minä, sillä pari kuukautta sitten se olisi ollut kohdallani myöhäistä.
Voimia! <3