Eli tämä juttu on aika monimutkainen ja pitkä, mutta olisin kiitollisuuden velassa sille joka jaksiasi lukea jutun loppuun ja vielä auttaa minua tässä asiassa.
Eli olen nyt yhdeksännellä luokalla oleva tyttö. Kouluumme tuli syksyllä kymppiluokalle yksi poika, joka siis on minua vuotta vanhempi. Poika alkoi kiinnostaa minua, en tuntenut olevani mitenkään ihastunut, mutta olen tukari ja poika vaikutti olevan jatkuvasti yksin (myöhemmin kymppiluokalle ilmestyi kyllä toinenkin poika eli ei ollut sitten enää jatkuvasti yksin) ja jostain syystä olin hyvin utelias tietämään pojasta lisää, kuten mistä tämä tuli jne. Olen kuitenkin hyvin ujo ja aika arka uusia ihmisiä kohtaan, varsinkin itseäni vanhempia, joten en uskaltanut juurikaan pojan kanssa jutella. Lopulta pääsin kuitenkin pojan juttusille kun pari kaveriani olivat silloin tällöin pojan seurassa välitunneilla. Myöhemmin sitten yksi kaverini palasi eräästä paikasta parin kuukauden poissaolon jälkeen ja hänen seurassaan pääsin sitten useammin tämän pojan seuraan. Syksyn loppupuolella tajusinkin sitten äkkiä olevani ihastunut tähän poikaan ja huomasin etten saa häntä mielestäni. Kokeisiin luvusta ei tahtonut tulla mitään, huomasin tunneilla aina välillä matkaavani jonnekkin muualle ja palaavani takaisin maan pinnalle juuri kn opetaja on kysynyt jotakin mitä en kuullut ja tuskastelee sitä ettei kukaan viitta. Syksyllä ainakin kuvittelin pojan myös vilkuilevan välillä minu suuntaani kun olin omissa kaveriporukoissani.
Nyt alkkeväällä tammikuussa, aloin nähdä jotakin kaverini ja tämän pojan välillä. Enkä ollut ainoa, melkein koko koulu kuvitteli näiden kahden välillä olevan jotakin. Aloin siis painaa tunteitani taka-alalle ja keskittä taas kunnolla opiskeluun, ei minulla ollut mitään tarvetta yrittää viedä kaverilani poikaystävää tai hakailla jotain mitä en vältämättä saisi vaikka tunteet yhä säilyivät. Tämän takia hämmennyin todella paljon kun helmikuussa olimme normaalisti ulkona. Minä luokkakaverieideni kanssa ja kaverini tämän pojan ja yhden muun kaverin kanssa hieman sivummalla meistä. Satuin vilkaiseman heidän suuntaansa koska yksi ”omasta” porukastani lähti kysymään jotakin tämän toisen porukan ”kolmannela pyörältä”. Satuin näkemään että poikka kuiskasi kaverilleni jotakin ja kaverini naamalle lävähti semmoinen ilme, että tämä oli kuullut jonkin mahtavan juorun. Seuraavassa vaiheessa kavri olikin jo vieressäni sanomassa että tämä kyseinen poika tykkää minusta. Hämmennyin totaalisesti enkä saanut aikaan mitään muuta kuin hämmentynen ilmeen ja täh? äännähdyksen. Kaveri sitten vain nyökyttelee ja osoitelee peukalollaan pojan suntaan. Siinä vaiheessa pojalle tuntui tulevan kiire tukkimaan kaverini suu enemmiltä paljastuksilta. Voitte hyvin kuvitella mimmoinen vastaan väittämisien sessio siitä sitten seurasi, eikä asiaa ollut sen enempää sinä päivänä aikaa setviä. Olin todella hämmentynyt sillä en tiennyt yhtään mihin minun pitäisi uskoa. Siihen mitä olin nähnyt näiden kahden välillä vai siihen mitä minulle oli juuri kerrottu ja pojan rektioon…
En uskaltanut seuraavana päivänä mennä pojalta asiasta kysymään (oli muten ystävänpäivä). Ja hämmennyin vielä enemmän kun seuraavana päivänä tämä kaksikko oli löydetty kaverini luota lintsaamassa. Tämän jälkeen minulla on ollut sellainen olo, että kaverini on jotenkin yrittänyt vakuutella että heidän välillään ei ole mitään. Seuraavanma päivänä tästä lintsaus sessiosta kaveri tuli kertomaan ennen tunnin alkua mitä heille oli edellisenä päivänä käynyt parin opettajan kanssa ja tapauksen pointtina tuntui olevan se, että he kaksi ovat vain kavereita.
Sitten tuli hiihtoloma. En ollut uskaltanut mennä puhmaan pojalle, joten lähetin tälle facebookin kautta viestin (tyhmää tai ei, mutta ajattelin että jotakin kautta minun on saatava asia selviämään), jossa kysyin oliko kaverini puhuut totta vai oliko se ollut jotakin mautonta läppää. Olin kyseisen pojan kanssa pariin kertaan samaan aikaan faebookissa, joten tämän olisi perjaatteessa ollut pakko huomata viestini, vastausta ei kuitenkaan kuulunut. Ajattelin pojan jollakin tapaa hämmentyneen tai etti tämä jostakin syystä tiedä mistä vastaisi tai uskalla vastata. Tässä aiheessa viimeistään minulle tuli idiootti olo ja mietin pariin kertaan viitsinkö näyttää maanantaina loman jälken naamaani välitunneilla. Tästä seurasi se, etten uskalla enää edes katsoa poikaa päin. Saatan kauempaa vilkuilla, mutta jos on epäillystäkään siitä että poika näkisi minun katsovan niin ei kertakaikkiaan ole pstynyt.
Siitä on ollut jo tovi kun viestin lähetin joten minua alkoi jo hieman turhauttaa tilanne. Sain sitten pari päivää sitten joskus kahdentoista aikaan yöllä ”mahtavan” idean. Parin huonosti nukutun yön jälkeen kun kieriskelin väsyneenä mutta kuitenkaan unta saamatta sängyssäni. Kysyin itseltäni että mitä mä tässä tilanteessa voin sillä menettää? ja totesin että en mitään, joten lähetin pojalle vielä toisen viestin, jossa kerron rakastuneeni tähän… Poika ei ole vielä käynyt facessa eikä välttämättä tule ihan heti käymäänkään, joten vastausta en ole vielä saanut, enkä tiedä tulenko tähänkään viestiin koskaan saamaan.
Aamulla kun olin taas virkeä, aloin kuitenkin miettiä että olikohan se sittenkään niin hyvä idea. Mietin että poika pitää minua jonakin idioottina pimpona pikkutyttönä…
Osaisikohan joku sanoa että oliko vetoni jotenkin hölmö tai osaisiko joku lukea rivien välistä että olisikoha pojalla oikeasti jotakin tunteita…
Kyllähän varmasti tyhmältä ajatukselta sen viestin lähetys tuntuu, mutta siitä ei pidä huolehtia ellei poika itse reagoi tyhmästi. On todennäköistä että kiinnostuksesi vain imartelee häntä, vaikka hänellä ei olisi samanlaisia tunteita sinua kohtaan. Nykyinen tyttöystäväni oli ollut ihastunut minuun lähes vuoden ajan ennen kuin kertoi tunteistaan minulle ja kertominen oli ratkaisevasti kannattava teko. Jos uskallat puhua pojalle, kysy vaikka milloin hän on käynyt viimeksi facebookissa. Se on luultavammin helpompaa kuin tunteista kertominen suoraan. Jos hän on käynyt facebookissa, kysy jos hän sai viestisi.
Oli musta ainaki oikee teko. Sä oot sitä paitsi ysillä ni pääset iha kohta poiski jos ei ”onnistu”! :) must tuntuu et sil on jtn tunteita mistä se ei oo iha varma ja siks se on tollane… Aina kanntaa kertoo tollaset asian suoraan vaa!! :))
Joo eli tämä on semmoinen juttu… :)
No jos sä kerran oot ite siitä joskus tykänny niin ei se ihan ÄLYTÖN juttu ollu, mut jos se poika onkin sit silleen ”HÄ!” niin ehk sitte. Kyl ton tekstin mukaan mä luulen et kyl se jotenki vähä saattais sust tykätä! :P En mee silti vetoa lyömään et näin on, mut kuitenki.
Minun mielestäni kaverisi ja pojan välillä ei tainnut olla mitään. Se on semmosta ”flirttiä” tai mitskä ne sitä kutsuukaan, mut ei semmost suhetta.
Ja toi poikakin taitaa ollaujo jos kerran sulle sanottiin et se tykkäis sust, niin se men silleen noloks ja yritti kieltää asiaa.
Mut mun mielest toi naamakirjan viesti oli iha hyvä juttu. Vaikka se poika ei käviskään faces vähään aikaan, mut heti kun se käy niin kyl se varmaan ihmettelee tai on ihan onnessaan, tai jotenkin sisäsesti ilonen! :)
Tiiän et kirjotin vähä epäselväst mut toivon et autto! :) :) :)
Kiitokset teille. Hyvä ettei koko juttu ole ainakaan teidän mielestä hölmö. Itsellä vaan vähän ajatukset tubtuvat kulkevan vuoristo rata, yhtenä päivänä olen täydellinen idiootti ja ideani totaalinen susi ja seuraavana päivänä idea on taas ollut ihan ok ja ainoa mahdollinen keino pois siitä että pyöritän asioita mielessäni. Mutta saa nähdä nyt miten sitten käy. Ainakin tässä ajassa on ehtinyt valmistautua kaikkeen henkisesti…
Tämä homma sai koulun viimeisellä viikolla vielä lisä käänteen…
Voin kertoa, että nyt hämmentää vielä enemmän kuin ennen…
Aloitusviestissäkin mainitun kaverini pikkusisko (itseäni vuotta nuorempi), sattui sanomaan tämän pojan olevan varattu, etäsuhteessa… En tiedä kuinka luoettava tietolähteeni on, en tiedä mistä hän on tuon tiedon saanut, en tiedä uskonko häntä enkä tiedä edes haluanko uskoa.
Nyt kuitenkin olen vielä hämmentyneempi.
Ensin väitetään pojan olevan minusta kiinnostunut, sitten ei kuulu mitään ja yhtäkkiä tämä onkin etäsuhteessa…
Toisaalta olen miettinyt, että voisiko tämä kaverini sisko vain törkeästi valehdella päin naamaa… Itse nimittäin satuin kertomaan tämän ihastuksen (rinnakkaisluokaltani) olevan varattu (vieläpä kihloissa).
Loppu viimeksi pojasta ei ole kuulunut vieläkään mitään.
Olen miettinyt, että voisikohan poika olla kaikesta huolimatta vielä kanssani jossain tekemisissä.. Olen miettinyt josko yrttäisin synnyttää jotain tavallista keskustelua facebookissa. Vaikka kysymällä pääsikö tämä nyt opiskelemaan sille linjalle jolle halusi tjn…
En kuitenkaan tiedä miten viestin muotoilisin tai olisiko minulla rohkeutta lähettää sitä…
Joka tapauksessa, viimeisen viikon tietorysäyksen jälkeen olen yrittänyt unohtaa pojan. Se ei kuitenkaan ole onnistunut. Juurikin sen jälkeen olen miettinyt, pitäisikö yrittää kuitenin säilyttää poika edes ystävänä tai vähän parempana tuttuna…
Mielipiteitä ja ehdotuksia?
Ei ollut idioottimaista kertoa sun tunteistasi :) Jos se poika susta tykkää (vaikuttaa siltä) niin eiköhän se ota rohkeammin yhteyttä, kun sinä kerroit tunteistasi.