Hellou
Oon 15v tyttö ja yksinäinen. Tutustuin joskus 2020 kahteen ihanaan tyttöön joista tuli mun parhaita kavereita. Mulla ei ikinä oo oikeen ollu kavereita joten niistä tuli saman tien mulle äärettömän tärkeitä. Oltiin kolmisin kunnon Harry Potter fani tyttöjä ja me kaikki ollaan lestadiolaisia ja sillai nii meillä meni tosi hyvin. Juteltiin joka päivä ja sit meillä kaikilla oli iigee tilit Harry Potwer faniyhteisössä. Oikeesti rakastan/rakastin niitä tyttöjä niiden kanssa oli niin hauskaa jutella. No sit ne kaks muuta alko sosiaalisoitumaan enemmän ja enemmän ja sit meijän ryhmään lisättiin neljäs tyttö. En halua loukata häntä mitenkään mut se ei ollu mun tyylinen ihminen ja siitä se sitte lähti alaspäin mun ja mun parhaiden kavereiden suhde. Nykyään me ei enään ikinä jutella tai mitään ja jotenki kaikki on poissa. Mulla on kauhee ikävä niitä. Ja jotenki en usko että meidän suhde tulis koskaan olemaan sama. Näin yhen niistä tytöistä eka [osa viestistä poistettu] kai kaks vuotta sitte ja siitä ei tullu mitään. Yhtäkkii me ei pystytty juttelee vaikka viesteillä kaikki oli menny hyvin ja musta tuntuu että se että me nähtiin pilas vaan kaiken. Entiiä onko teilläkin samoja ongelmia??
Samanlaisia tilanteita ei ole ihan mulla ollut, vaikka olen vähän epäsosiaalinen tai niin ja olen kanssa lesta. Ite ainakin haen nyt yhteihaussa kansanopistoon jossa saa varmasti hyvin kavereita itselle ja suosittelen kans sullekin. Samaan uskontoonsa olevia ihmisiä ja niiden kanssa noin vuosi olla niin kyllä sieltä löytää kavereita jos ei muualta. Itellä on ollu vähän saman tyyppisiä ja silloin on ollut aina kyseessä se, että jättää uskon.. On ollu minun yhtien frendien pieni porukka josta toinen jättää uskonnon ja toinen taas sanoo, että liian lapsellista ja toiset vaan katoaa. Kaikki ei pysy aina kasassa. Ite olen riparilta ja muualta löytäny frendejä muutamia ei paljoo, mitta se on yks syy miks haen opistoon. Jos sulla ei ole frendejä oikeesti enää juuri ollenkaan niin kannattaa esim mennä leireille koska sielä tutustuu aina johonki. Koitan mennä paikkoihin missä on monenlaisia persoonia ja tutustua, vaikka se pelottaisi niin aina tulee parempi mieli kun on hoitanut ja on kiva porukka kasassa..
Jauhasin nytten jotain tossa, mutta toivottavasti auttaa.
Voi ei!! Koita kestää!<33
Kiitos Moikkeuuhh ja Tupu hupu lupu :)
Joo varmaan jonnekin leireille pitäis mennä mut sit joskus kun oon ollu niin on ollu tosi vaikeeta tutustuu kun kaikki vaan hengaili omien kavereiden kanssa enkä päässyt oikeen porukkaan mukaan mutta ripari on tulossa tänä kesänä ja sit varmaan joo opsitoon haen.
Mulle kävi mun parhaan ystävän kaa samalla tavalla, se on pitkä tarina. Lyhyesti, mielenterveys oli meillä molemmilla aika vaakalaudalla.
Vähän avaan tätä suurinta syytä, joka sit lopulta katkas meijän välit. Tää mun paras ystävä oli ja nimenomaan oli vanhoillislestadiolainen, mä en. Tutustuttiin joskus kutosella ja siitä asti oltiin parhaita kavereita, tehtiin kaikkee yhessä melkein joka päivä. Hän ei siis todellakaan eläny mitään lestadiolaista elämää.
Mä en oo lestadiolaisesta perheestä, mutta mun poikaystävän ja sen perheen kautta oon tullut uskoon (ne on esikoislestadiolaisia).
Pikkuhiljaa kaikki alko muuttumaa ja ystävyys kärsi siinä samassa, ei vaan tehty enää samoja juttuja ja samalla yritin parannella mun mielenterveyttä. Se löys onneks paremman ystävän kun mä ja mä jäin ilman ystäviä.
Välillä ei vaan voi muuta kun hyväksyä, että kaikki ystävyyssuhteet ei oo tehty kestämään.