Ärsyttää

Okei, heti alkuun haluun sanoa, etten kaipaa tähän ketjuun mulle suunnattuja: ”Pysy vaan omana ittenäs, älä anna toisten päättää, minkälainen oot” -kommentteja. En vain yksinkertaisesti tarvitse niitä, en ole aikeissa muuttaa itteäni toisten takia. Mutta niille, jotka tarvitsevat sitä, sanon: oot ihana, kaunis ja täydellinen. Sä oot sunlainen, eikä kukaan sitä saa mennä muuttamaan. Hirvee klisee, mutta yllättävän tarpeellinen. Kaikille ei sanota sitä tarpeeksi, välttämättä ei koskaan. Siksi mä oon täällä sen sanomassa.

Mutta, asiaan. Mä en pukeudu samalla tavalla kuin kaikki muut. Mä en oo se, joka pitää farkkuja ja svetaria, minne ikinä meneekin. Mä en pidä tuubitoppeja, en revittyjä farkkuja. No, tää mun omalaatuinen tyyli kerää vähän katseita kylillä. Eikä ne oo mitään kivoja katseita, vaikka omasta mielestäni mä näytän hyvältä (siis niinku tosi hyvältä). Joskus mä oon jopa saanut niskaani pilkkaa. Esim. eilen, kun mä olin vaateostoksilla lähimmässä kaupungissa (joilta mä sain muuten ihanat oliivinvihreät reisitaskuhousut) yks tyttö kiljas ihan täysii mukamas sen kaverille: ”Hyi v177u! Mitä tolla tytöllä on päällä?!” Oikein kiva. Tänään mulle nauro koulussa yks toinen tyttö, kun olin laittanu päähäni lakin, josta niin kovasti pidän. Ja arvatkaa, kuinka monta kertaa multa on kysytty: ”Oot sä tyttö vai poika?” TYTTÖ, MINÄ OLEN T-Y-T-T-Ö! Voitteko te hyvät ihmiset lopettaa? Mä pukeudun, miten mä haluan. Mä olen, mitä mä haluan. Mä olen naispuolinen sateenkaarisaamelainen Etelä-Suomesta, jolla on vahvat mielipiteet, ajoittain hyvä itsetunto ja täydellinen tapa pukeutua. Joten jos vain viitsisitte, lopettakaa mun mollaaminen te ostarin tytöt, pojat kouluvalmentajan luokassa sekä meiän luokan kiusaajat. Te ette voi pienentää mua. Mä olen hyvä, eikä kukaan pienisieluinen öykkäri tee musta mitään muuta! Piste.

PS. Mun päiväkirjasta on tila loppu, älkää tuomitko.