Koko alakoulu oli yhtä tuskaa, minua kiusattiin, tönittiin, kampiteltiin, haukuttiin, syrjittiin ja laitettiin liikkelle perättömiä juoruja. Kun kerroin jollekkin kiusaamisesta, ainoa joka reagoi oli äiti, edes opettajat eikä terveydenhoitaja puuttunut mitenkään kiusaamiseen. Silloin rupesin pelkäämään kaikkia, ja en luottanut oikeen kehenkään. Kiusaaminen alkoi 2luokalla, ja se johtui varmaan siitä että olin vain omaitseni, ja en kulkenut ns. massan mukana ja koska minun arvosanani oli luokkani parhaat. Silloin se ei ollut edes pahaa, mutta sitten 4. luokan jälkeen tilanne paheni,ja tein kaikkea hirveää itselleni ja olin todella masentunut. Onneksi muutimme pian viidennen luokan jälkeen ja elämäni muuttui täysin. Ensin olin vain hiljainen ja syrjäytynyt mutta kun tajusin etteti siinä koulussa suvaittu kiusaamista, sopeuduin joukkoon ja aloin rakentaa itselleni jonkinlaista suojamuuria joka oli romutettu edellisessä koulussa. Mutta somen kautta entiset kiusaajani jatkoivat. Kun olin tarpeeksi kauan ignoorannut heidät, he lopettivat, mutta samalla meidän eräät luokan pojat aloittivat. Minun ystäväni kertoi heistä opettajalle, joka sen jälkeen selvitti jutun ja kiusaaminen loppui kuin seinään. Kiitos siitä. Mutta nyt minulla on vain yksi oikea ystävä, muut ovat vain ns. kavereita. Minä olen kertonut tilanteestani vain 4 henkilölle, ja he ovat tukeneet minua loistavasti ja sen takia olen juuri nyt tässä. Kiitos kaikesta! Minä olen saanut apua, joten olen nyt enää vain lievästi masentunut, mutta olen saanut elämäni kuntoon, ja kerroin tästä vain siksi, että joku saisi voimaa, kuten minä, ja selviää! Aina kannattaa hakea apua,jos sitä tarvitsee, ja kannattaa puhua asioista, jos ei muille niin laittaa asia vaikka anonyymisti liikkelle. MUISTAKAA, kiusaaminen on rikos.
-Tyttö, jolle saa tulla puhumaan-
Hei, en ees kattonu millo oot lähettäny tän viestin tänne, mutta kai siihen voi vastata silti. Koin itse hyvin samankaltaista…se alkoi toisella luokalla ja jatkui vitosen alkuun. Minua haukuttiin, potkittiin, raavittiin, peloteltiin ja uhkailtiin ynnä muuta…en kertonut kellekkään, koska itsetuntoni meni…nykyäänkin vain 2 tietää siitä minun lisäkseni…nyt on jo myöhäistä hakea apua…Nykyisin olen hiljainen, syrjäytynyt, vetäytyvä. Haluan vain saada elämäni parempaan jamaan…..
Neljä tuskan vuotta, jättivät arpensa. Kaikki toivo murskautui, pelon kyyneleet sisälläin vuoti.
Ei kukaan kipuani huomannut, vähättelivät vain. Ei kannata ottaa tosissaan, niin vain sanoivat, en kertonut koskaan kellekään ja nyt on myöhäistä. Siitä syytän itseäni, kun olin niin typerä.
..muulla on tilanne päällä vielä.. :`(
Tervehdys kaikki pojat ja tytöt! Harmillista, että monia meistä kiusataan. Olen samaa mieltä siitä, että kiusaaminen on rikos. Minua on kiusattu nelosluokalta lähtien sen jälkeen kun meidän perhe muutti. Aluksi se oli vain sellaista kiusoittelua, nimittelyä tai jotain pientä härnäämistä, olinhan uusi oppilas luokallamme. Mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän minua alettiin kiusata, eniten 6. luokan loppupuolella.
Kiusaajallani on paljon ”apulaisia” ja hän on jopa sanonut: ”Lyöminen on hauska läppä!” Koulussamme ei juurikaan puututa kiusaamiseen eikä KiVa-tiimistäkään ole minulle yhtään ollut apua.
Pahinta on se, että kiusaajieni vanhemmatkaan eivät tajua, mikä on oikein ja mikä väärin. He eivät myöskään viitsi kasvattaa lapsiaan, eivätkä selitä, mitä ei saa tehdä toiselle.
Viikko ennen kesäloman alkua väkivalta ja kiusaaminen riistäytyivät käsistä! Meillä oli ulkoilupäivä ja luokanopettajamme oli jo lähtenyt koulusta. Yritin lähteä koulusta pois ilman lupaa, mutta tietenkin se huomattiin ja yritykseni epäonnistui. Sitten lähetin äidilleni tekstiviestin, että hae minut pois täältä koulusta en enää kestä. Muutama viesti lähetettiin toisillemme ja sitten äiti tajusi, että nyt on hätätilanne. Hän sanoi lähtevänsä hakemaan minua ja sillä välin odotin nurkkaan syrjäytyneenä välitunnilla. 15 minuutin päästä äitini tuli koululle ja haki minut. Pyysin häntä sanomaan kiusaajalleni, että nyt tämä saa loppua. Niin hän sanoikin ja lähdimme kotiin. Olin päivän viimeiseltä tunnilta pois. Kun koulupäivä päättyi muilta, niin kiusaajani ja hänen ISÄNSÄ ilmestyivät ovellemme. Odotimme heidän tulevan keskustelemaan ja pyytämään anteeksi, mutta sen sijaan he tulivat haukkumaan ja nimittelemään meitä. Isä kävi äitiini käsiksi ja yritti rikkoa puhelimeni! Kiusaajan isä on yhtä ilkeä kuin poikansakin. Ennen kuin he lähtivät isä sanoi: ”Me pidetään huolta siitä että teille tulee oikein ikävä kesäloma.” ONNEKSI minä ja kiusaaja mennään eri kouluihin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
T:poika joka menee syksyllä yläkouluun PS. Kysykää ilman muuta jos haluatte tietää lisää.
Muakin on kiusattu, lähinnä ala asteella.. En oikeastaan haluaisi muistella sitä. Nykyään mua ei varsinaisesti kiusata. Mua syrjitään ja olen ulkopuolinen, mutta kukaan ei enää tule haukkumaan päin naamaa. Olen joskus väittänyt että olen tullut kipeäksi kesken koulupäivän, jotta saisin lähteä pois koulusta. Onneksi asun niin syrjässä etten näe kiusaajia vapaa ajalla. Mut toi että kiusaaja tulee sen isänsä kanssa haukkumaan ja et sen isä käy käsiksi kuulostaa ihan järkyttävältä! Siis mä en tajuu et miten jotkut aikuiset voikin käyttäytyä sillee.. Ja miten jotkut viitsiikään niiden omalla vapaa ajalla vaivautua lähtemään haukkumaan toisia yms. Mut eikai teille käynny mitää hirveen vakavaa?
Olen kai nyt vähän outsider tästä aiheesta, mutta minua kiusataan eri tavalla! Lempi eläimeni on lehmä, ja siksi A luokan pojat (olen B luokalla) kiusaavat minua!
”kattokaa, tuol on se vi*#n lehmä”
”nii, tääl on vaa kaks lehmää, sen penaali ja se ite”
”HAHAAHAH HAHAA HAHAHA!!!”
joo onko toi kiusaamista vai pientä leikkiä, ja noin käy siis joka päivä koulussa, sitä jatkuu joka välkkä ja aina kun näen heidät?
Tervehdys kaikki pojat ja tytöt ja kiitos nimimerkille ”:)” vastauksesta!
Jatkoa viime tekstistä: Kiusaajani ja hänen isänsä olivat käyneet meidän ovella. Poliisin mukaan teko oli vähäinen, vaikka kyseessä oli lievä pahoinpitely ja kotirauhan häirintä. Onneksi ei ole tapahtunut mitään vakavaa tämän seuraavan tapahtuman jälkeen:
Kun kesälomaa oli kulunut jotain 2-3 viikkoa, eräänä aamuna keittiössä puhelin soi. Äitini meni vastaamaan ja soittaja oli kiusaajani apulaisen äiti. Hän kertoi, että pojat (kiusaajat)olivat joutuneet KiVa- keskusteluun, koska minä olin muka käynyt sanomassa rehtorille neljä kertaa, että ”pojat raiskaavat minua”.
Luultavasti kiusaajani olivat yhdessä suunnitelleet tämän ja menneet levittämään perättömiä puheita minusta. Ja vanhemmat USKOVAT kaiken, mitä heidän lapsensa sanoo! Sitten äitini soitti kouluni rehtorille ja kysyi, että ovatko väitteet totta. Rehtori kumosi kaikki väitteet. Arvatkaa loukkaannuinko tästä hölynpölystä!
Kiusaajat tai vanhemmat eivät ole pyytäneet tekojaan anteeksi. He eivät myöskään häpeä sitä, että kiusaavat, pahoinpitelevät tai häiritsevät kotirauhaa!
Onneksi kesäloma on muuten mennyt minullakin ihan mukavasti, ei ole muuta vastaavaa ilmennyt.
Otan ilomielin kaikki kommentit vastaan! Kirjoittakaa muutkin tarinanne tänne!
T:Poika, joka menee syksyllä yläkouluun
Voi ei! Miten joku saattaa tehdä mitään tuollaista!
koita pärjätä♥!
Hei ”sini”!
Se, mitä sinulle tehdään, on ehdottomasti kiusaamista, joka on nimittelyä ja haukkumista. Minä ainakin loukkaantuisin, jos minulle sanottaisiin noin! Jokaisella on oikeus omaan lempieläimeensä, eikä muilla saa olla siihen mitään sanomista!
Tässä muutama neuvo, joita minäkin käyttäisin:
1. Älä kiinnitä mitään huomiota, esitä, että heitä ei olisi olemassakaan. Jos joku ystäväsi on lähellä, voit mennä vaikka juttelemaan hänen kanssaan ja näyttää kiusaajille, että et ole kiinnostunut.
2. Juokse karkuun, jos ykkösen keino ei ole mahdollinen tai he lähestyvät sinua.
3. Mene kertomaan välituntivalvojalle.
4. Sano: ”Ei kiinnosta!”
T:Poika, joka menee syksyllä yläkouluun
PS. Oma lempieläimeni on muuten sika!
Hei kaikki tämän palstan lukijat!
Aion kertoa vaan, että olen mukana keskustelussa. Joka kerta kun luen omaa tarinaani, tulee mieleen ikävät muistot ala-asteelta. Yläkoulua on kulunut jo viikko ja nykyinen kouluni vaikuttaa todella mukavalta.
Olen saanut paljon hyviä kavereita ja kiusaamista ei ole ollenkaan esiintynyt. Tsemppiä teille kaikille! Asiat voi kääntyä paremmaksi.
Mikä on teidän lempiaine koulussa? Minun on kotitalous ja odotan sitä innolla.
T:13-vuotias entinen kiusattu