mä en kirjaimellisesti jaksa enää.
oon pudottanu painoo mutta siitä en ikinä puhunu. terkkari sano että ei syytä huoleen mutta tarkkailkaa. mun mielestä pitää olla huolissaan jos lapsen paino putoaa ihqn vaikka pari kiloa. ei se ees kysyny miltä musta tuntuu. tämän jälkeen näin kun äiti veti kännit. ei ehkä pahin asia ihmiskunnassa mutta tää tuhos mut. oon tosi herkkä ja pelkään alkoholia. nyt musta tuntuu että mulla on masennus, ei ehkä lievä mut ei myöskää nii paha. haluisin osastolle jolloin voisin parantua. haluisin kertoa vanhemmille tästä mutta en tiedä miten. haluisin vaa sanoo että musta tuntuu että oon masentunu, mutta en syytä, ehkä sitten myöhemmin. uudeksi vuodeksi meen mummon tykö koska mummo ei juo( huom vanhemmat ei oo alkoholisteja) ja mummon tykönä ois varmaa turvallinen olo.
Moi, suosittelen vahvasti menemään koulukuraattorin tai -psykologin juttusille sitten, kun koulut taas alkavat, sillä he pystyvät useimpien nuorten lähellä olevista aikuisista parhaiten ja nopeiten tarjota tukea ja apua. Kuraattorille saa yleensä nopeammin ajan, ja aikaa voi kysyä esim. omalta luokanohjaajalta. Terkkarille voi myös käydä puhumassa, ja jos siltä näyttää että tarvitsee, niin se voi varata sulle ajan koululääkärille, joka taas voi tehdä lähetteen esim. terapiaan. Hyvä, että oot saanut järjestettyä ittelles edes väliaikaisesti paikan, jossa on turvallisempi olla :)
Jaksamista <3
