Oon monta kertaa kysellyt apua samaiseen ongelman ja pyydänkin sitä anteeksi mutta apua?
Mun kaveri ei enää puhu mulle. Oikeasti hän on ainut kaverini ja nykyään puhutaan vain tosi harvoin ja yleensä mä olen se joka ottaa yhteyttä.
Olen tosi paljon yksin ja sitten kun mainitsen kaverilleni tästä (vinkkaan siis että voitaisiinko puhua tai nähdä joskus useammin) , hän sanoo että haluaisi auttaa mutta ei voi sille mitään.
En koe häntä enää kaverikseni ja tekisikin sanoa että häivy mun elämästä, kerran kun mainostetaan muita kavereita ja sitten mut jätetään yksin.
Tuntuu todella pahalta koska ollaan riidelty tästä monet kerrat ja en jaksa aina ottaa tätä puheeksi koska en halua olla mikään riippakivi, mutta silti…
Oikeasti mitä mä teen? :( meidän yhteydenotot on nykyään semmosia että se koskee vaan itseämme tai yritetään tehdä toinen kateelliseksi ja vihaiseksi, en jaksa tätä enää ja mua on alkanut masentaa tää tosi paljon koska tuntuu että kaikilla muilla on kaveri ja mä jään ihan yksin.
Mun koulukin kärsii tästä koska ajattelen vaan tätä ja masennun lisää, haluisin vaan että tää sanois ollaanko enää kavereita vai ei, ei samaa vastausta kun aina ”oot tärkeä” mutta osoittaa silti aina muuta.
Pliis auttakaa en jaksa ;(
Moi!
Ehkä tällä kaverillasi on liian paljon tekemistä.Tai sitten (anteeksi en ole varma, mutta) hän ei enää pidä niin paljon sinusta tai kaipaa vaihtelua, mutta ei viitsi sanoa sitä sinulle suoraan. Yritä kysyä kaveriltasi, miksi hän tekee niin. Olisi hyvä jos te saisitte keskustella asianne selviksi.
Minulla on yksi ystävä, johon minä aina joudun ottamaan ensin yhteyttä. Näemme kyllä koulussa, mutta tällä on vain kova kiire. Ehkä kaveriasi vaivaa jokin asia ja sen takia hän saattaa olla hieman tyly sinua kohtaan, kun juttelette.
Älä syytä itseäsi. Maailma on täynnä hyviä ihmisiä. Yritä jaksaa! Toivottavasti tästä oli jotakin apua. : D
Moi! Kiitos avusta todella paljon, autoit kyllä! :)
Itsekin olen miettinyt että eikö enää pidä musta, ja aika selkeää toi toisaalta onkin. Koen hänet ennemminkin nettikaverikseni nykyään, sillä ei todellakaan ole kamalan innostunut näkemisestä saatika yhteisistä tekemisistä, vaikka lenkille menemisestä jos se olisi mahdollista…
Hän on todella paljon muiden kanssa ja tuleekin aina paha olo kun hän kertoo miten kivaa hänellä on ollut jossain toisten kanssa, en ole sitä vastaan että hänellä on muitakin kavereita mutta miksi mä olen sen kanssa jos en merkitse mitään ja olen niin tylsä ja itsekäs ja kaikkea, hänen mielestään.
En ole vihainen niin kauheasti, ennemminki pettyynyt ja ärsyyntynyt siitä että mulle annetaan semmoinen kuva että olen vielä ”jonkin arvoinen” mutta totuudessa olenkin hänelle vain tyhmä ihminen joka uskoo kaiken.
Päätin että en ota häneen enää yhteyttä niin usein, hän saa tehdä keskustelunaloitukset niin katson että olenko edes yhteydenoton arvoinen hänelle.
Maailmassa on onneksi hyviä ihmisiä mutta välillä todellakin tuntuu että mulle osuu ne ei niin hyvät aina kohdalle. Kiitos vielä avusta ja jos jollain on tähän vielä joku viisas sananen niin vinkit ja mielipiteet otetaan vastaan :(
