Minä olen 11.v poika ja epävarma seksuaalisuudestani
Minä en ole tyttöjä vastaankaan mutta aina kun kuulen sanan Tyttöystävä minua rupee ahdistamaan ja haluan olla yksin
Ja olen huomannut että jos näen jonkun ”söpön” pojan
minua ei ahdista ja haluaisin jonkun kaveriksi joka olisi myös homo jne. Minä en uskaltaisi tulla kaapista ulos koska isäni haukkuisi minut lyttyyn mutta jos joku homo haluaisi jutella kanssani [osa tekstistä poistettu – HUOM! Emme julkaise yhteystietoja] :)
Hei! Ei heti kannata ”huolestua”, tiedän monia heterotyttöjä, jotka tuijottelevat toistensa takapuolia ym. Etenkin murrosiässä omaa seksuaalisuutta etsiessä, seksuaalisuuden raja on häilyvä ja se ylikorostuu. Jos ajatus tyttöystävästä tuntuu epämukavalta, ei kannata ehkä tehdä mitään sen lähempää suhdetta tyttöjen kanssa. Jos ulkopuolisilta tulee paineita, voit perustella tyttöystävän puutetta vaikka urheiluharrastuksella tai muilla kiireillä, (vaikka tämä kuulostaakin naurettavalta, joskus on helpompi sanoa valkoinen valhe) Ole niiden ihmisten kanssa, keiden kanssa sinusta tuntuu mukavalta ja rennolta!
Suurin osa nuorista ei välttämättä vielä itsekään tiedä olevansa homo, joten ehkä ei kannata epätoivoisesti alkaa etsimään homokaveria. :)
ps. Pystyisikö äitisi hyväksymään homoutesi? Jos puhuisit hänen kanssaan ennen isääsi ja saisit äitisi pitämään puoliasi. Muista, että vaikka saisitkin haukut homona olemisessa ei ole mitään väärää, etkä sinä ole tehnyt mitään haukkuja ansaitaksesi!
pps. Vastaus tuli vähän myöhässä, mutta toivottavasti siitä olisi silti jotain apua. :)
