Moi! Olen 19v tyttö ja tässä tällä viikolla pääsin sairaalasta teholta kotiin kun 2 viikkoa sitten lääkkeistä sain anafylakstisen sokin ja sitten seuraavan viikon sairaalassa olin koneissa kun kokoajan väkisin meinasi henki lähteä ja tila romahteli takaisin.
Mutta syy miksi tänne tulin puhumaan on että kun en tiedä mitä tehdä kun aivoni ovat vielä jonkin sortin shokissa siitä kuinka henkeni oli niin hennon hiuksen varassa ja meinasin useaan otteeseen kuolla koneisiin.
En ole saanut nukuttua koko viikkona öisin kuin max 2h ja senkin tuskaillen ja heräillen painajaisiin. Aivot yrittävät suojata itseään murehtimalla jostain turhan päiväisestä esim kokoajan minun on siivottava ja järjesteltävä kun en kestä jos joku tavara on vinossa. Pääni ei ole valmis käsittelemään tapahtuneita joten yrittävät puskea pään täyteen turhilla ja vähäpitoisilla asioilla. Mutta se on todella uuvuttavaa…
En tiedä jaksanko kauaa kun muistikuvat siitä kuinka tein joka päivä kuolemaa niin puskevat läpi ja itken kun tuntuu että joku isompi taho maailmasta tahtoo minut jo pois. Että olisi minun aika lähteä kun kokoajan meinaa henki lähteä.
Onko vinkkejä kuinka selvitä henkisestikkin tästä kaikesta?
Olen niin uupunut ja en osaa enään edes rauhottua alas kun olen jo yli puhki. Kehoni tarvisisi lepoa niin kuume ja kivutkin helpottaisivat mutta pääni ei anna minun enään levätä
Hei!
Hyvä, kun kirjoitit! Oletko jutellut kenenkään aikuisen kanssa tapahtuneeseen liittyneistä tunteistasi? Oletko kertonut vanhemmillesi, mitä olet kokenut sairaalajakson jälkeen? Olisiko mahdollista, että voisit saada tähänkin apua sairaalasta, jossa olit?
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://www.lastenjanuortennetti.net/. Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Kokemuksesi on ollut tosi rankka, eikä ole ihme, että mieli vielä käy sitä läpi tai yrittää jopa olla käymättä, vaikka keho on jo toipumaan päin. Voimia prosessiin, älä jää ajatustesi kanssa yksin!
Lämpimin terveisin,
MLL Ylläpito
