Oon siis just täyttäny 16vuotta. Kärsiny koko elämän todella pahoista sosiaalisenahdistuksen tunteista. 5luokasta asti en oo kunnolla koulussa viihtyny…ihmiset on ilkeitä, kiusaa toisia, ei riitä motivaatio yms. Käyn tällä hetkellä kahdeksannetta (8) luokkaa pienkoulussa. Tänä vuonna tulee kolmas vuos kun siellä oon! Siellä on ihania ihmisiä (opettaja lukuunottamatta) pari kouluongelmaista nuorta, pari avustajaa ja opettaja. Viime lukuvuonna meidän luokalla oli loistava yhteishenki, kaikki tuli toimeen keskenään, ketään ei kiusattu. Omistin 4 hyvää kaveria! Mutta kaksi niistä lähti loppu vuodesta pois, jatkoopiskelemaan. Onneksi kaksi kuitenki jäi.
Pelottaa hurjasti tuleva vuosi…oon 2vuotta opinnoista perässä muihin mun ikäsiin verrattuna. Viime vuonna oli hurjasti poissaoloja låhinnä henkisen terveyden takia. Luulen, että se jatkuu myös tänä syksynä. Nyt kesällä, mulla oli pari viikkoa poikaystävä, mutta se jätti mut eilen illalla, syynä kuullemma se ettei ole valmis suhteeseen (ollaan väleissä ja toiveena mulla ois yhteenpalaminen). Mulla ei löydy kavereita oikeestaan ollenkaan sellasia ketä näkisin vapaa-ajalla ja tämä poika oli oikeestaan ainoa asia minkä takia enää jaksoin. Nyt on mieli taas todella maassa asian suhteen. Jopa itsensä päivien lopettaminen on käynyt mielessä. En oikeastaan löydä mitään iloa elämästä enää kun tulin jätetyksi. Tämä ihminen on hurjan ihana, todella kohtelias, huolehtiva, rakastava, ja huippu söpökin! Hänen sanojensa mukaan voidaan palata yhteen kunhan hän on oman elämän kuntoon saanut. Vaarana tottakai se, ettå hän löytä uuden tyttöystävän, mitä en todellakaan haluaisi:/
