Ei kavereita

Olen 15v ja alkaa v***ttaa ihan kunnolla kun kaikilla muilla koulussa on edes joku kaveri. Luokalle on tullut paljon uusia, mutta nekin saa heti jonkun kaverin. Jopa erityisluokalla KAIKILLA on kaveri. Jopa sillä joka ei koskaan ole puhunut. En minäkään, vaan sen takia kun mua on syrjitty ihan alakoulusta tähän asti. Kaiken lisäksi kun olen ihan normaali. Kaikki olettaa että suutun jos mulle puhuu, MIKSI??? Ja ei, se ei mene niin että ”mee vaa ite puhuu jolleki kyl sä viel löydät jonku kivan kaverin” EN LÖYDÄ ainakaan tästä koulusta, enkä oo mikää raivohullu, vaan oikeesti jo aika väsyny kuuntelee sitä että kaikilla on kavereita. On sitten niitä jotka luulee että ihan omasta päätöksestä oon yksin ja haluan olla yksin. En halua ja en jaksa. Netistä turha ettii kun en aio edes yrittää enään opetella käyttää mitään someja, enkä aio laittaa sähköpostiosoitetta muiden nähtäville. Kaikki aina ymmärtää väärin mitä ikinä selitän, joten parempi pitää turpa kii ja itkeä nurkassa kun kukaan ei kuitenkaan näe. Kaikki kävelee vaan ohi niinkun mua ei olisikaan siinä. Olenko olemassa edes?

Ihan vaan jos tiedät jonkun yksinäisen, syrjityn, näkymättömän nii JUMALISTE MENE ja puhu, se tarvii sitä, älä mieti mitään että se haluaa ehkä olla yksin, no ei halua! Jos haluaa niin se sanoo sen varmaan, mutta kukaan ei halua olla yksin. Tää on oikeesti ihan v**** ärsyttävää, rasittavaa ja haluan vaan pois.