Moi, oon 15v, 9-luokkalainen poika jolla ei ole enää kavereita. Mulla oli yks huono kaveri jonka kanssa alkoi tulla riitaa melkeen joka päivä ja välillä sit ei oltu kavereit ja sit taas oltii mut nyt se tais lopuu totaalisest, se loppu siis riitaan. Oltiin kavereita melkee 2 vuotta ja nyt se sitten loppui. Mulla oli ala-asteella vielä muutama kaveri mut ne oli 1-2 vuotta nuorempia. Kun täytin 14, aloin miettiä että ne on niiku jotenkii lapsellisii ja en halunnu enää olla niiden kavereita. Nyt menee koulu tosi huonosti, lintsaan enkä tee läksyjä ja oon joutunu käymään psykologilla ja mua luultiin jo 6-luokalla masentuneeksi mutta en ollut kuitenkaa. Olen nyt alkanut miettiä et mitä tästä nyt oikeen tulee et meenkö mihinkää peruskoulun jälkee ja saanko mä enää koskaa kavereita vai joudunko vaa olemaa yksin kotona koneella ja itkemäs. En enää tiiä mitä voisin tehä, kiitos jo etukäteen jos voisit vastaamalla auttaa tai kertoo onko sulla samantapainen tilanne. :|
Tuttu tunne. Ei minullakaan niitä kavereita ole montaa. Enemmän niitä nettikavereita löytyy. Koulu ei kiinnosta yhtään, eikä läksyn tekeminen. Tässä on nyt kaks viikkoo jopa lintsattu koulustakin. Sinne meneminen ahdistaa, koska olin viime vuonne koulukiusattu, ja nyt toista vuotta seiskalla. Olen aika varma, että tiedän miltä sinusta juuri nyt tuntuu.
Moi,
Ihan aluksi, kyllä sä vielä saat kavereita. Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka välittäisivät sunkaltaisesta kaverista ja tulisivat iloiseksi sun seurassa. On ikävää että oot joutunu tuollaiseen tilanteeseen, mutta muista, että kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu. Vaikka sitten yhden asian ja yhden päivän kerrallaan: voisitko esimerkiksi päättää, että nyt teen vaikka yhdenkin koulutehtävän enemmän, tai oon koulussa tunnin pidempään? Sä pääset yli pahasta olostakin. Se voi tuntua ylivoimaiselta ongelmalta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Jos tuntuu siltä, ettei mikään onnistu, niin eihän se pidä paikkaansa. Yksinäisyys ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin huonompi tai voimattomampi: ihan yhtä arvokas sä oot kuin toisetkin. Tiedätkö ketään, jota voisit lähestyä tai jolle voisit puhua jossain luonnollisessa tilanteessa? Jos jaksat yhtään käydä koulua, niin sieltäkin voisi löytyä joku uusi tyyppi, joka oliskin ihan mukava. Vaikka uudelleenasennoituminen voi tuntua vaikealta, niin en epäile ettetkö pystyis siihen :) Ysiluokan päättymiseenkin on vielä sen verran aikaa, että ehdit vielä tehdä muutoksen ja saada sellaset paperit että pääset eteenpäin. Pikkuhiljaa vaan parempaan suuntaan, sä pystyt siihen kyllä.
Tsemppiä! =)
Moikka, kiva että kirjoitit!
Harni että sun ja sun kaverin välit on mennyt poikki:( Olisiko koulussa muita joita et ehkä vielä tunne joihin voisit yrittää tutustua? Myös uusien harrastuksien kautta voisi löytyä kavereita. Joskus huomaa uusia ihmisiä mitä ihmeellisimmissä paikoissa joista voikin tulla hyviä ystäviä, vaikka naapurustosta tai nuorisotalolta. Voisit myös miettiä haluaisitko yrittää ottaa yhteyden taas vanhoin kaverihisi?
Oletko miettinyt miksi lintsaat koulusta? Jos yrittäisit löytää syyn asiaa olisi ehkä helpompi käsitellä. Voisitko ottaa nämä asiat puheeksi jonkun aikuisen kanssa vaikka koulussa jos vanhemmile puhuminen tuntuu liian vaikealta? Mielestäni olisi hyvä jos saisit jutella jonkun kanssa näistä asioista. Usein jo se auttaa jaksamaan ja helpottaa oloa. Koulussa voi jutella vaikka kuraattorille, terkalle tai opettajalle, he varmasti osaavat neuvoa kuka sinua pystyy auttamaan parhaiten.
Kannattaa kyllä johonkin kouluun mennä peruskoulun jälkeen:) Mitä sinä haluaisit tehdä aikuisena? Onko sinulla haaveammattia? Sieltä uudesta kolustakin voisi löytyä kavereita, eiks vaan? :)
Tsemppiä kouluun ja jaksamiseen!
En jaksa uskoa ettet koskaan löytäisi kavereita , uusia ihmisiä vaan tapaamaan! :)
joo mullekkin osittain tuttu tilanne… ei oo kavereita mut mul menee koulu jotenkin ihmeen hyvin vaikka teen läksyt aina koulussa tuntia ennen….haluaisin kavereita…mua on kiusattu ala-asteesta lähtien…mustakin tuntuu et saanko koskaan ystäviä.mul oli yks jonka kaan olin hyvä ystävä mut se päätty riitaan kun se suuttu mulle siitä että puhuin toiselle ihmiselle kirjastossa….se vaan yhtenä päivänä kylmän viileesti tekstarilla sano ettei se haluu olla mun kaa ja kun kysyin miks niin se ei vastannut vaan sanoi aina ettei jaksa enään tapella siitä…no sittenhän se alkoi haukkua mua… ja yksin oon taaas…ei tosiaankaan oo kivaa olla kotona kaiket illat kun kukaan ei haluu olla mun kaa…toivottavasti löydän jonkun kaverin…voiks joku antaa sähköposti tai mese osoitteensa niin pääsis juttelee jonkun kaa…eihän sitä tiiä jos siitä vaikka kehittyis jotain kaveri suhteita:)