Mulla ei oo ketään elämässä jolle tätä todeta ja koska krisiipuhelin ja smanlaiset linjat on 24/7 tukossa (maailman onnellisimmassa maassa totta kai) niin laitan tän tänne. Jos sulla on huono päivä jo valmiiks niin tän lukeminen ei tuu tekemään siitä parempaa
Jos sanon jotain ittestäni, oon 20v ja mulla ei oo ikinä ollu minkään laisia kavereita tai ihmisuhteita. Sisaruksia on muutama mutten muista tunteneeni niihin tai isääni ikinä minkäälaista kiintymystä.
Ainoa ihminen jonka voisin sanoa merkitsevän mulle jotain on äiti. Se on ainoa ihminen joka on mua ikinä tuntunu rakastavan tai musta oikeasti välittävän vaikka oonkin vaan laisa pojan pettymys.
Ikää äitillä tosin onkin yli 60v ja terveys sillä on kaukana hyvästä (ylipaino, diabetes jne.) joka saa mut hyvin vahvasti uskomaan ettei hän tuu olemaan mun elämässä kovin montaa vuotta enään vaikka mä oon vasta v**** 20.
Ei myöskään auta etten mä vaan tule ihmisten kanssa toimeen. Kaikki ihmiset mitä mulle on ikinä tullut koulussa tai missään vastaan on olleet tylsiä, rasittavia ja henkisesti uuvuttavia joka saa mut uskomaan etten mä tule tapaamaan ketään jonka kanssa mä tulisin toimeen ennen kun äiti on poissa.
Miksi mä en vaan [Osa tekstistä poistettu.] kun äiti on kuollut.
Mikään ei tunnu hyvältä.
Mä en näe mitään odotettavaa tulevaisuudelta.
Mä en välitä kenestäkään muusta kuin äidistä.
Ketään muu ei välitä musta.
Mä en enään tiedä mitä tehdä.
Hei väritön,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Moi
olet varmaan tosi hieno oikeasti vaikka en
ole nähnyt sinua koskaan missään
ja hyvää syksyn tunnelmaa värien takia
ja lehtien lentelin perusteella ja kun lintuset
vielä laulaa.
Hei. En lähtisi etsimällä etsimään jotain merkityksellisiä ihmissuhteita. Sen sijaan voisit vain yrittää olla enemmän ihmisten seurassa niin, että ihmissuhteita voisi muodostua puolivahingossa. Harrastuksia kokeilisin ensimmäisenä. Vaikkapa erilaisia urheilulajeja joista järjestetään peruskursseja ja höntsäporukoita vähän väliä. Niissä saa yleensä aika hyvin ihmiskontaktia ja niistä voi muodostua syvempiäkin ihmissuhteita ajan kanssa, jos itse ehdottelee näkemistä tai kokoontumista myös harrastusten ulkopuolella. Toki se vaatii omaakin aloitteliaisuutta. Lisäksi jos haluaa syventää ihmissuhteita, niin se usein vaatii sen, että on valmis myös jakamaan ihmisten kanssa omia henkilökohtaisia asioita ja kokemuksia.
Ja asiasta toiseen. Viestistäsi kyllä välittyy ylipäänsä hyvin pessimistinen maailmankuva. Äitisi esimerkiksi voi elää ihan hyvin vielä vaikka 20v, jos hänellä ei nyt ei ole jotain terminaalivaiheen syöpää tms. Sitä on mahdoton ennustaa, mutta on paljon ihmisiä joiden elintavat yms ovat todella heikot ja he silti elävät pitkään. Lisäksi sanot ettet näe mitään odotettavaa tulevaisuudelta. Tuo kuulostaa siltä, että ongelmia on elämässä muitakin. Suosittelen, että soitat terveyskeskukseen ja kerrot, että tarvitset jonkinlaista keskusteluapua. Sitä saa usein suht helposti, mutta odotusajat voivat olla pitkiä ainakin psykologeille yms. Mutta mt puolen sairaanhoitajien keskusteluaikoja saa helpommin. Keskustelu voisi auttaa, vaikka ei se nyt ehkä suoraan ratkaise ongelmia. Lisäksi voisit keskustella näistä asioista äitisi kanssa, jos et ole vielä keskustellut.
Viestisi on sydäntä särkevä. 😥 Me kaikki varmasti haluttaisiin auttaa sinua jos se olisi mahdollista.
Muista, että esimerkiksi viidessä vuodessa voi tapahtua tosi paljon, joskus 25 vuotiaana elämäsi voikin olla tosi hyvällä mallilla ja saatat olla iloinen ettet tehnyt silloin aikanaan mitään hätiköityä. Elämä on muutenkin todella arvokas asia, eikä nuorena voi aavistaakaan millaista se vielä myöhemmin tulee olemaan. Ja kyllä, olen itsekin vasta 19, mutta uskon silti tietäväni mistä puhun.
Ei minullakaan ole pahemmin kavereita, vaikka muilla tuntuu niitä olevan. Mutta kuten moni muukin asia, tämäkin voi vuosien varrella korjaantua. Olisi mukava tutustua sinuun sillä olemme samaa ikäluokkaa, mutta eihän täällä saa kertoa yhtään mitään tietojaan…
Toivottavasti löydät itsellesi ystävän, joka tuo iloa elämääsi. ❤️
Moi
kaikki me ihmiset joskus olemme vihaisia eikä silti saa puhua kenenkään selän takana pahaa eikä kasvotustenkaan ja pitää sun sanoo kavereille että minä sanoin että
pahasta teosta pitää pyytää anteeksi minulla on vaalea tukka ja siniset silmät olen nätti ihminen ainenkin omasta mielestäni ja ajatteele itsestäsi että ainenkin itse pidät itsestäsi ihania syksyn värejä päivääsi.
Heipss !!
Ihanaa että sinulla on joku jonka tiedät rakastavan ja välittävän sinusta !!<3
Voit kertoa esim äidillesi että sinua askarruttavat tämmöiset asiat, hän varmasti auttaa.
Äitisi myös saa varmasti tarvitsemaansa tukea ja apua (tai mistä minä tiedän en tunne sinua sry jos kuulostaa et oon mean😭🥀). Ja on todella hyvä merkki että olet hakeutunut avun pariin!! Koita esim hakeutua pikku hiljaa joihinkin esim. seuroihin, kerhoihin mihin vaan joissa on ihmisiä jpilla on samoja kiinnostuksenkohteita siinä samalla voit muodostaa ihmissuhetita !! En ole ammattilainen mutta tsemppiä !! 💗💗
Moi
minusta ainenkin on välitetty ihan normaalisti ja sinäkin olet hieno ihminen kun uskot vain itse itseesi että olet sitä hienoa
fiksua persoonaa kuitenkin älä välitä jos muut ei välitä kävelet mieluummin vaikka vain ohi mutta hyvää syksyä ja kauniita syksyhyn värejä.