Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen 16-vuotias ja mulla on kyl kavereita koulussa ja sen ulkopuolella, mut mulla ei oo oikein semmosii kunnon ystävii, kenen kaa puhuisin kaikist syvällisemmistä asioista. Onks kellään muulla samaa ongelmaa??? En jotenki uskalla puhuu niin syvällisesti ja silleen, mut se ois varmaan tärkeetä, et puhuis jolleki. : O
Jepp täällä on yksi!
Itseasiassa mulla ei oo oikein ollenkaan kavereita, semmosia ”moi, mitä kuuluu, ihan hyvää, moikka”- tapasia kaverisuhteita on pari, muttei tosiaan enää yhtään syvällisempää ystävää, kaikki on kaikonnut ympäriltä syystä tai toisesta.
Mulla ainakin on että kun kaverin tuntee paremmin ja on ollut pitempään kavereina, niin se ”syvällisempi puhe” tulee itsestään. Vähän niinkun ylitetään kaverin ja ystävän raja jossa ”miten menee”-kysymykseen ei vastata enää ”ihan hyvin” vaikka olisi ties mitä menossa.
Eli luottamus nousee pikkuhiljaa ja tekee mieli puhua syvällisemmin, vaikkei ennen uskaltaisi?
Mulla menee yleensä noin, vieraammille kavereille en nimittäin pukahtaisi edes pientä sanaa mistään luotetttavammasta asiasta.
Se on kyllä tärkeää että pääsee ja pystyy puhumaan jollekin kun tarvitsee, ettei tartte patoa kaikkea sisäänsä ja käsitellä niitä vain yksin.
Kaveruus on antamista ja saamista, kaveri1 kuuntelee kun kaveri2lla on asiaa ja osat vaihtuu sitten kun kaveri1llä on jotain asiaa.
Läheisiä kavereita voi tulla mm. kun tutustuu toiseen astetta enemmän, se yhdessä oleminen ei olekkaan enää vaan pinnallista puhumista vaan aloitetaan esim. harrastus yhdessä ja vietetään aikaa enemmän.
Luotettavan kaverin kyllä tuntee kun sellaisen ”omistaa” :)
Jos sulla kuitenkin on joskus jotain asioita mitä haluat purkaa ja käsitellä jonkun luotettavan kanssa, niin mm. MLL:n chatti ja kirjepalvelussa voit keskustella luotettavan aikuisen kanssa! Mm. mua on auttanut todella paljon ja tietyt kirjeet säästän ja kun tulee esim. ahdistus niin luen ne kirjeet uudelleen ja uudelleen :)
Ja samoin lasten ja nuortenpuhelin tarjoaa saman mahdollisuuden!
Tsemppiä! :)
Ziggie kehottaa nyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Isompi kaveripiiri on aina plussaa, ja kyllä varmasti on joku jolle voit jakaa tunteesi… Et ehkä kuitenkaan tunne häntä vielä! Vaihto-oppilas vuosi, uusi harrastus… Mitä tahansa. Kyllä sä varmasti jonkun löydät… Onnea ja tsemppiä! -Ziggy
Minullakin on tuo sama ongelma.. (olen muuten myös 16) Olen ollut pienestä pitäen introvertti ja olen tarvinnut paljon aikaa itselleni: esim. jos joku pyysi ala-asteella leikkimään koulun jälkeen, keksi melkein aina jonkun tekosyyn, jotta vain voisin mennä yksin kotiin. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että olen hyvin yksinäinen eikä minulla ole koskaan ollut parasta kaveria, jolle voisin puhua kaikesta mitä ikinä haluan. Onneksi olen saanut netistä kavereita. He tosin asuvat toisella puolella maapalloa… mutta se, että saan puhua edes jollekin (vaikkakin vain netin välityksellä), auttaa ainakin minua.
Moikka! Mää kans 16v tyttö kohtalotoveris.. luulin jo et oisin ainut joka samassa tilanteessa. :) :( aluksi mulla siis oli kavereita.. mut jotenki ne vaan hylkäs.. ei mua sillee harmita, mut ammattiaha mää tulin sinne kouluu opiskelee. Oisha se mukava jos ois ois saanu koulusta hyvän kaverin. Mut näköjää kaikille niitä ei suoda :) tsemppiä sulle koulunkäyntii! ♥