seurustelen mielestäni ihanan pojan kanssa ja olemme olleet yhdessä jo yli vuoden. poikaystäväni isä on pappi ja äiti lastentarhantäti ja he ovat hyvinkin tiiviisti kristillisessä toiminnassa mukana. itsekin olen uskossa ja päätin seurustelun alkuvaiheilla, että säästän itseäni naimisiinmenoon saakka, mutta toisin kävi. melkein vuoden seurustelun jälkeen keskustelimme hyvin paljon poikaystäväni kanssa seksistä ja siihen liittyvistä asioista. muutaman kuukauden salailun jälkeen asia tuli äitini (joka on hyvin tomera ja tempperamenttinen) kanssa puheeksi ja tämä sai tietää, etten ollut enää neitsyt. lupasin äidilleni, ettemme enää tekisi sellaista, mutta koska eräässä konfferenssissa nukuimme samassa teltassa, se vähän lipsahti. äiti sai tietää tästäkin ja nyt uhkaa kertoa poikaystäväni vanhemmille tekosistamme, mutta se tietäisi sitten sitä, ettemme enää saisi seurustella tai jos saisimme, niin liioittelematta koskettaminen olisi kiellettyä. emme muutenkaan saa nukkua samassa huoneessa, joten seurustelumme on ollut melko rajoitettua, että mitä saamme tehdä ja mitä emme. mitä tässä paniikissa pitäisi tehdä?
Moikka!
Tää on aika hankala tilanne. Vanhemmat, ne tuntuu tuottavan niin paljon harmia ja vaikeuksia, vaikka oikeastihan ne välittää. Mutta se että sen tajuaa, ei silti sulje pois ongelmaasi.
Ihanaa, että olet löytänyt mukavan pojan :) Olette kuulemma keskustelleet seksistä ja siihen liittyvistä asioista. Oletteko keskustelleet yhdessä, miten teidän pitäisi nyt toimia? Oma mielipiteeni on, että vanhemmat eivät saisi tässä asiassa vaikuttaa, mutta tietenin riippuu ihan siitä kuinka paljon arvostat heidän mielipiteitänsä. Toisaalta nuo asiat ovat sellaisia mitä muiden ei ehkä kuulu, tai mitä perheenjäsenet ei välttämättä halua hirveästi kuunnella. Loppuenlopuksi sinä oot sinä, ja vain sä määräät mitä sä teet ja miten mitä ajattelet, vaikka vanhemmat sääntöjä asettaakin. Näen tässä mahdollisuuden, että voit seurustella pojan kanssa ja te voitte tehdä sen mitä itse koette hyväksi, eikä silti tarvitse ryhtyä sotaan vanhempia vastaan.
Muistakaa kuitenkin, että teillä on koko elämä edessänne eikä teillä ole kiire minnekkään. Tapahtunutta kun ei saa ikinä tapahtumattomaksi, niin kannattaa olla aika varma siitä mitä tekee, ainakin näissä asioissa. Voittehan nauttia toisten seurasta ja läheisyydestä muullakin tavalla.
Juttele myös vanhempiesi kanssa. Olisi myös hyvä jos poikaystäväsi juttelisi omiensa kanssa, tai sitten kaikki vaikka yhdessä! Osoittakaa teoillanne ja sanoillanne kypsyyttänne ja sitä, että olette tosissanne. Sitä, kuinka paljon välitätte toisistanne. Vanhempien saattaa uskon lisäksi olla myös hankala tajuta sitä, kuinka nopeasti heidän lapsensa ovat kasvaneet tähän suureen maailmaan. Tai onkohan heillä jotain omia huonoja kokemuksia?
Tsemppiä!
-Sartsu
