Niin, se oli sillee et mä ja mun ex-tyttökaveri((joo oon bi :P)) alettii seukkaa viime toukokuun lopul iha ”virallisesti”, oltii pussailtu ja halailtu ja kävelty käsikäes enne sitäki monta kuukautta ja sanottu molemmat et tykätää toisistamme ja näi. Kesäkuu oli aivan ihana, ku oltii aikas avoimesti yhes ja tällee, mut sit se siin jossai vaihees alko ollee kauhee kumma ja vaivaantunu ja ku mä kysyin silt et mikä täs mättää ni se sano et se ei enää tykkää must samal tavalku enne ja no, totta kai me sit erottii… sen jälkee mä itkin heinäkuus ja elokuus joka päivä melkee ja syyskuuski tosi paljo. nyt lokakuus mä en oo enää itkeny ni kauheesti, ku ei tuu kyynelii, mut itkettää siit huolimat. siit on nyt siis 3 kk ku me erottii ja edelleenki itken sen perään. me ei olla enää oikee kavereitakaa, ku me ollaa aina kauhee vaivaantuneit toistemme sauras ja tällee… enemmän ku mitää muut, mä haluisin et me voitas olla kavereita taas, onko jtn vinkkejä mite mä voisin paikata meiän kaveruuden? ja sit toine et mä haluisin päästä yli siit… mut se on jotenki mahotonta et aina vaa itkettää ku aatteleeki sitä, saati sit ku näkee sitä…
