Moi. Oon 14v. Olen koko elämäni aikana joutunut kestämään isääni. Äiti ja isä erosivat pari vuotta sitten, enkä ole vieläkään päässyt yli. Oon käyny psykologilla, mutta sekin rupesi puolustamaan isää. Asun nyt äidillä. Näen isää joka toinen viikonloppu kahden veljeni kanssa. Ei isä meistä välitä. Ei se pysty edes huolehtimaan meistä, eli tapaamme viikonloppuisin mummolassa. Tuntuu kuin olisin joutunut isän paikalle.Viikonloppuisinkin isä vaan huutaa meille. Joka yö itken itseni uneen.
Ennen vanhempien eroa isäni haukkui, oli väkivaltanen minulle, kahdelle veljelleni, äidille ( eli näin kun isäni kuristi äitiäni ), isä ei tehnyt myöskään töitä. Hän vain ryyppäs joka ilta,söi, ja löhös sohvalla. Isäni ei myöskään osannut tehdä ruokaa.
Tästä on jäänyt mulle traumat. Vielä enemmän tuli tuskaa, kun äitini kertoi, että isäni on mielisairas. Itkettää sekin kun kaverit puhuu kokoajan että: ” Mun isä on niin paras ” jne. Elämäni on oikeasti tuskaa. Pyydän apua :(
Sulla on sentään isä vielä hengissä. Reilu kolme vuotta sitten oma isä teki itsemurhan masennuksesta johtuen. Aivan vitun kivaa on.
Mutta siis jos ollaan vakavia, niin optimistinen ajattelutapa auttaa minunkinlaisen masentuneen ja syrjäytyneen nörin pitkien koulupäivien ja arjen haasteiden yli. Itse aina ajattelen että aina on niitä joilla menee vielä paskemmin ja että kyllä tästä hengissä selvitään.
Surkea psykologi muuten jos puolustaa väkivaltaista juoppoa. Vaikea lyhyen tekstin takia sanoa mitään, mutta varmasti pelkän mielisairauden sun muun lisäksi sulle se on varmasti vaikeampaa kuin kuvittelisi, sillä onhan kyseessä sun oma isäsi jonka kanssa olet elänyt suuren osan elämästäsi.
jos sun isä on tollanen ni kerro äidille ja sano et hankkii yksihuoltajuuden. ja kurjaa jos oot joutunut isän rooliin sillä niin oon mäki mun nuoremmalle veljelle ja isäpuoli syyttää aina muo siit. ja mul on jääny kans traumat ja murtuneet ranteet kun faija oli viel koton ku olin 4v siit lähtien oon elänyt omaa elämääni kapinoiden koska äiti ei saa mua pidäteltyä ja isäpuoli huonosti nykyään. veli on kasvanut ja elää omaa elämää mutta silti se on mulle veli ja tuki joskus.
