Olen pelannut jääkiekkoa poikajoukkueessa kotipaikkakunnallani siitä asti kun olin kuusivuotias. Olen nyt täyttämässä 14 ja uusi kausi alkaa vallitsevan tilanteen takia sitten kun alkaa, mutta juniorijoukkue ei jatka enää ensi kaudella. Edessä olisi siis vaihto joka tapauksessa.
Olimme miettineet vanhempieni kanssa tyttöjoukkuevaihtoehtoja, itse olin sitä mieltä, että menisin erääseen joukkueeseen naapurikaupungissa. Treenimatka pitenisi aiemmasta neljästä kilometrista neljäänkymmeneen, mutta olimme siihen valmiita. Kävin joukkueessa kerran treeneissä ja muutaman kerran pelissä talvella. Tutustuin ihmisiin ja päätin että täällä jatketaan ensi kaudella.
Isäni oli myös sitä mieltä, että voin hyvin mennä sinne ja omanikäisteni poikien kanssa jatkaminen ei tässä vaiheessa ole välttämättä enää paras vaihtoehto. Mutta jostain syystä nyt, kun tämä vanha kausi loppui ennen aikojaan tämän koronatilanteen vuoksi, hän ilmoitti minut jatkamaan siinä kilpapoikajoukkuueessa, johon menevät lähes kaikki vanhat joukkuelaiseni. En halua jatkaa poikajoukkueessa, enkä varsinkaan kilpajoukkuueessa.
Eilen syttyi riita, minut pakotettiin joukkuepalaveriin joka pidettiin etänä netin välityksellä. Sanoin monta kertaa että en mene sinne koska en mene siihen joukkueeseen mutta isäni sanoi vain että menet sinne kuuntelemaan niin katsotaan muuttuuko mieli. Äitini ei uskaltanut muuta kuin myötäillä isää, eipä tietenkään, juuri sellainen hän on. Minä siis menin pakotettuna siihen palaveriin ja ei, mieli ei muuttunut, nyt haluan vielä kovemmin siihen tyttöjoukkueeseen, mihin olin ennen tätä kaikkea säätöä menossa.
En jaksa enää vanhoja joukkuelaisiani, olin ainoa tyttö joukkueessa viimeiset kaksi vuotta, sitä ennen oli muutama tyttö, kaikki lopettivat tai siirtyivät tyttöjoukkueisiin. Vanhojen joukkuekavereideni seura alkoi kuukausi kuukaudelta ahdistaa minua enemmän ja enemmän ilman järkevää syytä. Kuinka iloinen olinkaan, kun kuulin, että kausi loppuu ennen aikojaan tilanteen vuoksi. Mietin ensimmäisenä, että eipä tarvitse nähdä niitäkään enää ikinä.
Mutta sitten kävi tämä. Kaikki kaatui niskaan. Sanoin isälleni monta kertaa, että en halua, mutta ei hän kuunnellut. Alkoi vain korottaa ääntä ja sanoi että sinä sitten varmaan järjestät kaikki kyydit ja muut sinne kauas treeneihin. Aiemmin hän oli suostunut siihen, että kävisin kauempana treeneissä. Mikä muuttui? En tiedä.
Haluan kuitenkin jatkaa jääkiekkoa, mutta en tässä ryhmässä. Onko se niin vaikea ymmärtää? Eikö minulla olekin oikeus valita seurani ja joukkueeni itse?
Toivottavasti joku sai jotain selvää. Kiitos jos jaksoit edes lukea tänne asti.
