moi! mulla on elämässä atm vähän vaikeeta, mun äiti kuoli 2020 alkuvuonna ja mun iskä sen vuoden lopussa. mulla on siitä asti menny aika huonosti, vaikka kaikki yrittää auttaa niin tuntuu että mikään ei auta mua, ja että ketään ei oikeesti kiinnosta. aloin kuitenkin viestittelee yhen tyypin kanssa instassa (aikuinen) ja se sai mut kertoo jollekkin irl mun huolista, mä pääsin terapiaan ja käyn siellä nytkin. alussa mä en ikinä halunnu sinne, en mä haluu vieläkään, mut mä sillon muistelen aina mitä se insta-tyyppi mulle sano ja jotenki kerään itseni aina ja meen sinne. mulla on siis tosi kova ikävä mun vanhempia, en pääse siitä yli että ne ei tuu enää ikinä takas. oon miettiny paljon viimeaikoina että ois hyvä jos mulle kävis sama kun mun vanhemmille, tai että ois parempi niin. mut en mä aio luovuttaa, vaikka mä en enää jaksa… osaako kukaan neuvoo/ antaa jotain vertaistukea?
Hyvä et käyt terapiassa, mä veikkaan et sun täytyy vaan antaa ittelles aikaa käsitellä tapahtunutta nii sit rupee menee viel paremmi<3
Hei! Ihanaa kun päätit ottaa meihin yhteyttä. Yksin ei kannata huolien kanssa jäädä. Olen pahoillani vanhempiesi menetyksestä, se on varmaan tosi rankkaa <3 Minua kiinnostaa tää sun huoli. Menetin yhden vanhempani ollessani nuori, ja tiedän, että läheisen menettäminen ei ole helppoa. Tosi hyvää, että instatyyppi sai sut ottamaan yhteyttä terpauttiin. Se on just parasta kun on joku ammattilainen joka sit osaa neuvoa sinut oikein. Tiedän, että se tosiaan tuntuu raskaalta kun miettii, että se läheinen ei enää oo täällä. En tiedä, onko tästä apua, mutta itse mietin, että suhteeni vanhempani kanssa on muuttunut, sillä tavoin, että hän on läsnä, mutta ei fyysisesti. Olisiko tällaisesta sulle hyötyä? Se ainakin minua lohduttaa. Voit miettiä, mitä haluisit vanhempiesi tietävän ja mitä haluaisit niitten sanovan. Jos sulle kävisi sama kun vanhemmillesi, et pystyisi lohduttaa muita, jotka ovat käyneet läpi samankaltaisia asioita. Tosi hyvä, että et luovuta niin helposti. Muista, et älä luovuta tän asian suhteen. Jotenki tämä myös minua lohdutti, siis sain sellaisen fiiliksen, että en oo ainoa, joka on tällaista käynyt läpi. Äitisi ja isäsi kulkee kanssasi elämäsi matkan, jos niin vaan haluat uskoa :)
