Elikkäs mulla on ollut syömishäiriö jo 4vuotta… Ruoka ahdistaa, painon nousu ahdistaa ja jos jätän liikunnan väliin, ahdistaa…
Vihaan mun elämää, haluaisin olla normaali mut en tiedä miten parantua.
Joka päivä mielessä on vaan ajatus etten saa syödä. Se vie mun voimavaroja ihan liikaa…
Nyt oon taas lihonut pari kiloa joten mielessä on vaan paastoaminen.
Poikakaverikaan ei tajua mun tilannetta. Jos en syö niin reaktio on kutakuinkin et ”no yllätyinkö muka?” ja siitä tulee tosi huono mieli. Siis ei, en haluu et se alkaa mua käskee syömään koska se ei oo hänen tehtävänsä mut tukea ottasin kyllä vastaan varsinkin kun mulla on nyt ollut tosi vaikeeta… Mulla on ollut ihan hirvee viikko painonnousun, itsetuhosten ajatusten ja eläinlääkärikäynnin takia (mun kesyrotalla on siis kasvain varmaan.. (tätäkin asiaa poikakaveri vaan vähätteli)).
Mut joo… En tiiä mitä haen tällä tekstillä, kai kohtalontovereita ja vinkkejä, tai ihan mitä tahansa.
Hei!
Paraneminen syömishäiriöstä tapahtuu pienin askelin, ei siis kannata harpata ja ottaa liian isoja askelia, hiljaa hyvä tulee. Paraneminen voi viedä joskus jopa vuosia, mutta se kannattaa!
On kuitenkin ikävää, että sun poikaystävä reagoi noin asioihin. Oletko huomauttanut hänelle asiasta? Voisiko olla mahdollista, ettei hän tiedä, miten reagoida?
En kuitenkaan ole mikään ammattilainen näiden asioiden kanssa, mutta oletko ottanut itsetuhoisuuttasi tai ahdistustasi puheeksi kenenkään kanssa? Jos et, niin kannattaisi, koska ne vaikuttavat paranemiseesi negatiivisella tavalla.
Voit soittaa myös lasten ja nuorten puhelimeen:
Lasten ja nuorten puhelin päivystää numerossa 116 111
Voit soittaa lasten ja nuorten puhelimeen: ma–pe klo 14–20 ja la–su klo 17–20
Tsemppiä! <3
– Sasu, verkkotukioppilas
Mulla on vähän sama tilanne. En tosiaankaan ole uskaltanut kertoa kenellekään. Ei mun poikaystävä näe minun paha oloa, eilen oli kauhea päivä peettyin itseni niin pahasti, miten voin edes uskaltaa kertoa kenellekään???
