Mun isältä löydettiin tänään kasvain, joka saattaa olla syöpää tai sitten ei. Pappani kuoli syöpään tasan kuukausi sitten. Hänen isänsä ja isänisänsä ovat myös kuolleet syöpään. Eli perintötekijät huomioiden… ei hyvältä näytä. Ei auta kuin toivoa parasta.
Onko ihan oikeasti näin, että elämää ei voi mennä kuukauttakaan ilman murhetta ja huolta.
Moi.
Oon tosi pahoillani sun puolesta. :( Ennen jatkotutkimuksia ei varmaan voida sanoa sitä, onko kasvain hyvänlaatuinen vai ei, mutta tuntuu se varmasti pahalta. Tällaiset asiat ovat isoja paloja käsiteltäväksi, ja kannattaakin antaa itselle ja toisille aikaa rauhassa käsitellä niitä. Ylitsepääseminen vaatii joskus vähän enemmän aikaa, jolloin voi auttaa se, että tekee mukavia asioita ja on ihmisten kanssa, yrittää ikään kuin rauhoittaa elämänsä ja tehdä siitä mahdollisimman siedettävän, kunnes alkaa oikeasti tulla parempi olo. Varsinkin nyt, kun sinulla on harteillasi myös pappasi kuolema. Voisitko soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen tai puhua esim. terveydenhoitajalle tai kuraattorille? Olisi tärkeää ettet jäisi yksin, vaikka siltä tuntuisi. Puhuminen auttaa, vaikka ei ensin niin luulisikaan tai jos se ei aluksi tuntuisi auttavan. Mutta kyllä se pidemmän päälle auttaa viimeistään.
Halaus sulle!
