Moi! Mulla on pari kysymystä:
1. Ihastukseni kaveriporukka tekee rasistisia ja homophobisia vitsejä. Kannattaako minun unohtaa hänet, jos haluan muuttaa jotain hänessä?
2. Yhdellä ystävälläni on anoreksia. Hän usein sanoo olevansa ylipainoinen ja ruma (näiden ei pitäisi liittyä toisiinsa, mutta yhteiskuntamme kauneusihanteet ovat muokanneet hänen ajatusmalliaan, joten en ryhdy tätä hänelle selittämään). Haluaisin vakuutta hänelle, että hän on todella kaunis, mutta en tiedä auttaisiko se mitään(?). Ystäväni tietää sairastavansa anoreksiaa ja on saanut diagnoosin, mutta se ei tunnu vaikuttavan häneen, enkä uskalla viestittää hänelle tukeani, koska emme ole kuitenkaan kovin läheisiä… Mitä voisin tehdä auttaakseni häntä vai pitäisikö minun kohdella häntä kuin tavallisesti?
3. Luulen olevani bi-seksuaali. Kannattaako asiasta kertoa vanhemmille vasta kun olisi heteronormatiivisesta poikkeava seurustelukumppani?
4. Haluaisin olla normaalimpi teini, mutta olen nolo, en käytä muodinmukaisia vaatteita ja olen aina kaveriporukan äiti, joka mietti viidesti, että ”onkohan tämä nyt järkevää”. Miten voisin päästä eroon ylihuolehtivaisuudesta vai pitäisikö minun jäädä vain iki-noloksi, joka on säälittävä hylkiö porukan reunalla ja selvitä teini-iästä ilman hurjia tarinoita, tylsästi?
5. Onko mitään hyötyä olla kavereita päätä pidempi? Itseäni tämä häiritsee ja haluaisin olla lyhyt, vaikka tiedänkin, että se on hiukan pinnallista…
6. Mitä urheilulajia voisin harrastaa? Haluan rakentaa peruskuntoa paremmaksi. Minulla on silmälasit, jos vaikuttaa. Olen aika huono liikunnassa ja odotukset itsestä matalalla. Huom! Olen siis menossa ysille, joten jos harrastuksen alkeisryhmiä on vain ala-asteikäisille ja aikuisille niin… noh tajuatte varmaan.
Tiiän että kysymyksiä on aika paljon. Kiva jos vastaat edes pariin!
Kiitos
1. Toi on kyl kieltämättä aika vaikea tilanne. Ehk voisit miettiä, et mihin oot siinä tyypissä ihastunut. Ehk sä oot ihastunut vaan sun mielikuvaan siitä, millainen tää sun ihastus on ihmisenä. Toki tähän tilanteeseen vaikuttaa paljon se, kuinka hyvin sä sun ihastuksen tunnet. Voihan olla, että tää sun ihastus ei jaa kaveriporukkansa näkemyksiä, mutta ryhmäpaineen vaikutuksesta on vaan mukana muun porukan läpänheitossa. Monel saattaa myös jollain tapaa olla tarve esittää isommassa kaveriporukassa jotain, mitä ei oikeesti ole.
Jos tiedät, et hän jakaa samankaltaisia ajatuksia kaveriporukkansa kanssa, niin sit asia on eri. Jos oot keskusteluväleissä tän tyypin kanssa, niin ehk voisit käydä hänen kanssaan dialogia näistä asioista. Keskustellessa saat myös paremman kuvan siitä, mitä hän oikeasti ajattelee ja millainen ihminen hän oikeasti on.
2. Mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta anoreksiasta, joten en varmaan oikein osaa neuvoa tässä. Ehkä siitä vois olla apua, jos kerrot hänelle olevasi huolissaan ja haluavasi auttaa. Monesti jo se, että näkee ympärillä olevan välittäviä ihmisiä, voi auttaa.
3. Ite oon pohtinut oikeastaan ihan samaa asiaa. Jos koet, et haluat kertoa sun vanhemmille asiasta, niin siin tapauksessa kerro. Toisaalta jos koet, että et oo vielä valmis, nii sulla ei myöskään ole mitään kiirettä. Aik luontevasti ”kaapista tuleminen” käy esim. just silloin, kun esittelet sun samaa sukupuolta olevan kumppanin. Mä tiedän, et tää ei välttämättä kauheasti auta, mut sun täytyy vaan kuunnella itteäs ja tehdä miten susta tuntuu parhaalta. Tähän ei oo mitään yhtä oikeaa tapaa!
4. Ite oon aik samanlainen kuin sä :). Mä ajattelen, et ei oo yhtä oikeaa tapaa olla teini-ikäinen. Voithan sä yrittää jotenkin ottaa iisimmin ja yrittää olla yliajattelematta liikaa, jos koet haluavas tehdä näin. Muista kuitenki, et oot hyvä just sellaisena kuin oot!
Toivottavasti joku vastaa?
Oi tulikin jo vastaus! Halusin nyt erikseen kiittä vastauksesta, kun oli niin ihanan pitkä ja syvällinen 💖💖 Kiitos!