Eli tälläinen ongelma. Olen lukiolainen poika ja porukan puuttuminen vaivaa. Minulla on paljon kavereita ja hyvät välit kaikkiin. Ja muutenkin on kehuttu mukavaksi ynm. Olen ehkä kuitenkin jossain määrin ujo mutta sitäkin enää vähän verrattuna entiseen. Minä en ole missään porukassa mukana ja siis vapaa-ajalla aika yksin harrastusten ulkopuolella. Sitten vielä hiukan lisää murheita. Eli pitäisin todella paljon siitä jos löytäisin tyttöystävän itselleni ja olen välillä miettinyt että vaikka minua on tytötkin kehuneet todella mukavaksi ja kiltiksi jne. niin miksi kukaan ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minuun, enkä itse halua lähteä ”metsästämään” koska mielestäni persoonallisuuteni muuttuisi ”metsästyksen” ajaksi ja silloin jos joku ihastuisi minuun niin hän ei silloin ihastuisi oikeaa luonteeseeni. Ulkonäköäkin jotkut tytöt ovat kehuneet, mutten pidä itseäni millään tavalla hyvännäköisenä. Eli miten voisin päästä eroon yksinäisyydestäni, vai luulenko olevani? Ja tyttöjen suhteen olisi myös mielenkiintoista saada jonkinlaisia kommentteja. Kiitokset jos jaksoit lukea vuodatukseni.
Ihanaa kun ajattelet seurustelemista ihan vakavasti, eikä player-tyylillä. Itse tyttönä arvostan näkökulmaasi tuohon asiaan.
Neuvoisin sinua tutustumaan lähemmin itseäsi kiinnostaviin ihmisiin, jos tuntuu että yhteistä juttua riittää niin mikä estää tutustumasta paremmin? Menet vain rohkeasti juttelemaan johonkin porukkaan, kuten vaikka harrastusporukkaan muunakin aikana, se voi tuntua hankalalta, mutta jos olet joskus puhunut jonkun kanssa aiemmin tuskin hän pahastuu jos käyt juttelemaan myöhemminkin. Mielestäni porukkaan kuuluminen ei ole tärkeintä vaan se että löytää kavereita joiden kanssa voi viettää aikaa, omalla kohdalla porukkamme muodostui juuri sillä lailla. Lopulta tulee huomaamattaan mukaan.
