Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Eli aina kun saan hyvän numeron kokeeseen, tai tokariin kympin, ajattelen etten olisi ansainnut sitä, ja olen hieman masentunut kuin olisin saanut aineesta kutosen.. Ja mulla on maailman paras bestis ja poikaystävä, mutta mielestäni he ansaitsevat parempaa ja minä en ansaitse mitään.. Kaikki saavutukseni ja ihanat asiat elämässäni.. En ansaitse niitä.. Tulen hieman masentuneeksi siitä.. Kellään muulla samaa ongelmaa? Miten voisin iloita asioista?
Tiedän tuon. Sain juuri välitokarin, jonka keskiarvo on 9,62. Se on huippuhyvä – muiden mielestä, ei minun. Jos saan kokeesta seiskan, itken. En ole ikinä saanut 7,5 huonompaa arvosanaa. Kympeistä on tullut pakkomielle. Se on painajaismaista. En voi koskaan olla itseeni tyytyväinen, ja saavuttaa sitä ilon tunnetta kun osaan jotain muiden mielestä. Vetää kyllä vähän kasaan tuollainen. Yritän huolehtia kavereista, perheestä, koulusta. No niistä nyt pystynkin huolehtimaan, mutta silti tulee sellainen riittämätön olo. Yleensä perfektionismia pidetään kai jotenkin upeana asiana, kun jatkuvasti haluaa kehittää itseään. Oikeasti se on painajaismaista, hirveää, kauheaa, kun ei ole koskaan tarpeeksi hyvä, ja se masentaa ihan älyttömästi.
kyllä ansaitset ;-) älä mieti tuollaista, olet yhtä arvokas kuin muutkin. Jos opettajat antavat sinulle kympin, olet ansainnut sen, koska eivät opettajat muuten sitä antaisi. Muista: OLET YHTÄ ARVOKAS KUIN MUUTKIN!
Moikka!
Kiva että kirjottelit=)
Tottakai sä ansaitset sun kympin, tuskin se opettaja niitä ympäriinsä heittelee. Sä ansaitset ihania ihmisiä elämääsi, niinkuin poikaystäväsi ja bestiksesi ansaitsevat ihania ihmisiä heidän elämiinsä. Mulla on ollut aika samanlainen olo yläasteella, mutta koitin vaan aina ajatella että kyllä mä tän ansaitsen. Se on vaikeeta, tiedän, mutta totuus on vaan että sä ansaitset mahtavan elämän!
Olisko sulla jotain aikuista jolle voisit jutella näistä ”vähemmän arvosuuden” tunteista? Se vois olla esim kuraattori, opettaja tai sukulainen. Joku vois varmaan autta sua käsittelemään nää tunteet ja yrittää auttaa sua näiden tunteiden kanssa, koska yksin niitä on hankala jäädä ajattelemaan.
Noi tunteet voi myös johtua huonosta itsetunnosta, en tiedä johtuuko, mutta voi johtua. tääältä löytää vinkkejä itsetunnon kohottamiseen: http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/hyva-mina/kohota-itsetuntoa/
Tsemppiä kevääseen!
Muista että ansaitset PAALJON hyviä asioita! :)
jos sää saat kympin kokeesta niin sillon sää oot tasantarkkaan ansainnu sen ! tottakai sun täytyy tehä töitä että saat kympin ja se työnteko palkitaan ja sillon sää oot takuulla ansainnu sen kympin. Ei se niin vakavaa oo jos saa vähän huonomman numeron jostai kokeesta,sun pittää ottaa ilo irti sun elämästä ja unohtaa välillä ne kouluasiat :D ja sää oot varmasti yhtä arvokas ku kaikki muutkin ja oot ansainnu sun poikaystävän ja bestiksen,ne pitää susta just siksi että sää oot sitämitä oot ja mää uskon että sää ossaat olla tosi ihana ystävä sille sun bestikselle :) tsemppiä…täällä kirjoittelee tyttö jonka kouluarvosanat heittelee kutosesta kymppiin,mutta en ota koulusta turhaa stressiä :D nautitaan elämästä vielä kun voi! :D
ei mun ainakaan tarvitse tehdä töitä kympin eteen:D