Moi jokainen. Tässä tekstissä mä kerron aika henkilökohtaisesta aiheesta. Nimittäin mun sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Mutta aloitetaan.
Oon siis 12-vuotias transpoika. Eli oon biologisesti tyttö, mutta tunnen olevani poika.
Kerron nyt tarinani tiivistettynä:
Mä oon aina ollut erilainen kuin muut luokkani niin sanotusti tytöt. Jo silloin kuin opin puhumaan, sanoin etten mä oo prinsessa. Eli jo pienestä asti. Kun mä aloin olla vähän vanhempi kuin juuri puhumaan oppinut, en enää tykännyt kauheasti mekoista. Noin 9-vuotiaana lopetin mekkojen käytön melkein kokonaan. Viimeisen kerran mä käytin mekkoa 10-vuotiaana mun todella läheisen ihmisen hautajaisissa. (En halua kertoa siitä nyt enempää. Tulee liian paha mieli.) Vuonna 2021 mä aloin jo ajatella aika paljon sitä, että tytöksi kutsuminen tuntui tosi inhottavalta ja väärältä. Mulla oli myös silloin alkanut jo kuukautiset ja se oli aivan karmeaa. Rinnat olivat myös alkaneet jo kasvaa. Käytin nelosluokalla lasten niin sanotusti rintaliivejä hetken, kunnes lopein niiden käytön. Vihasin sitä, että liivit tuntuivat inhottavalta ja en halunnut olla riippuvainen mistään rintaliiveistä. Mutta palataan vielä vuoteen 2021.
Mulla oli 11-vuotiaana (2021) todella pitkät hiukset ja sinällään pidin niistä hiuksista. (Mutta kävin parturissa kuitenkin kun näytin liikaa tytöltä pitkillä hiuksilla ja nyt mulla on lyhyet hiukset. Ilokseni voin todeta, että näytän nyt ihan pojalta. Ei ikinä tunnistaisi, että olin joskus tyttö.) Moni silloin erehtyi sanomaan mua neidiksi ja sitä sanaa vihasin ihan hirveästi. Oon oikeastaan aina vihannut neiti-sanaa. Mä muistan kun silloin mun ollessa kolmosella tai kakkosella mulla oli joku vitsin prinsessakruunu päässä ja rehtori sanoi mua neidiksi. Mä suutuin siitä kyllä aika paljon. Mutta nyt kerron siitä miten sain selville olevani poika .
Eli vuonna 2021 mun ollessa 11 mua alkoi oikeastaan inhottaa se, että mua sanottiin tytöksi. Mä pyysin silloin monia tuttujani olemaan sanomatta mua tytöksi. Niinpä mua ei sitten kauheasti sanottu tytöksi silloin. Kuitenkin vuoden 2021 joulun jälkeen kaikki palat loksahtivat ikään kuin paikoilleen. Ja tajusin sen, mitä olin jo välillä miettinyt . Mä en ollut tyttö. Olin poika. Siitä alkoi sitten kaikenlaista. Mä kävin parturissa leikkaustamassa hiukset lyhyiksi. Mun koko vaatevarasto vaihtui poikien vaatteiksi alushousuja myöten. Mulle tuli uusi nimi. Nimiä täällä ei saa kertoa, joten siinä asiassa pysyn nyt hiljaa.
Oon nyt noin ainakin neljä kuukautta tuntenut olevani poika. Mä tiedän nyt ainakin puoliksi kuka mä oon. Toki tässä muuttumisessa on ollut myös paljon haasteita. Jotkut haasteita eivät ole edelleenkään selvinneet. Kerron niistä myös tässä kirjoituksessa. Kirjoitin tämän siksi, koska haluan auttaa muita tälläisissä asioissa olevia nuoria ja lapsia ja antaa esimerkin tästä tilanteesta. Kuitenkin nyt kerron haasteista mitä mulle on tän muuttumisen myötä tullut:
– Mun luokkalaiset kutsuu mua kiusatakseen mun syntymänimellä ja mulle tulee siitä aivan kauhea olo.
– Aina kun menen johonkin terveyskeskukseen, lääkäriin, jopa koulutaksiin, joudutaan ilmoittamaan mun nimi etukäteen ettei vain sattuisi virheitä. Jotain viisi kertaa taksinkuljettaja on erehtynyt sanomaan mua mun syntymänimellä ja se on ollut suoraan sanottuna ihan helvettiä. Mä muistan kun silloin siinä alussa kun olin ilmoittanut tuntevani olevan poika koulutaksi sanoi aina syntymänimellä. Se oli aivan kauheaa. Ja yksi lääkäri sanoi neidiksi. Tähän väliin mä toivonkin ettei ihmisiä sukupuolitettaisi. Ja ei kannata varsinkaan sanoa lyhythiuksista pojan näköistä tyyppiä neidiksi. Se on iso virhe. Toivon mukaan jokainen varsinkin lääkäri ottaa oppia tästä. Mutta takaisin aiheeseen. Mitä haasteita mulla on nyt mun sukupuoliidenteetin kanssa ollut?
HAASTEET:
(Vielä lisää haasteiden luettelua.)
– Mä en voi enää käydä uimassa tavallisesti. Myös julkisissa vessoissa käyminen on ongelma. Uimassa pitäisi mennä naisten pukkariin ja kaupassa en kehtaa kysyä keneltäkään mihin pukkariin transpojan pitäisi mennä. Uiminen on nyt ainakin toistaiseksi ikävä kyllä loppu .
– En voi mennä koulussa edes tavallisesti pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteitani. Joten laitan mun ulkovaatteet aina siihen yhteen aulaan. Teistä tä mun tekstin saattaa kuulostaa valituksesta, mutta nä on mun ihan omia ajatuksia ja tunteita ja nyt päätin kertoa mun oman tarinan.
– Vaikeuksia on myös kuukautiset. En tiedä miten ne saisi loppumaan niin ettei olisi kiinni missään ehkäisypillereissä tai kierukoissa. Joka ikinen viikko milloin on kuukautiset ja koulua repun kanssa vaan poikien vessaan ja toivotaan ettei jätetä mitään verijälkiä mihinkään. Jos jättää, niin siivoaa kunnolla.
– Oma keho myös ahdistaa aika paljon. En vielä ajattele mun kehoa koko ajan ahdistuneena, mutta sekin aika vielä koittaa. Sitten kun mun rinnat on kasvaneet vielä hiukan täytyy alkaa piilotella niitä entisestään ja sitten ahdistuu. Henkilökohtaisesti mä vihaan myös todella paljon mun alapäätä. Mä olisin niin onnellinen ja iloinen jos mulla olisi miehen/pojan alapää. Mutta kun ei ole. Sen saa vasta leikkauksilla aikuisena jos saa. Mutta tässä oli nyt ne tärkeimmät ongelmat. Hyvää puolia transpoikana olona on se, että saa olla oma itsensä ja olla mitö haluaa. Ainakin jotenkuten. Muita hyviä puolia ei sitten olekaan.
Mä kerron sitten vielä lyhyesti mun skesuaalisesta suuntautumisesta. Mä olen bi-seksuaali ja kesti aika kauan ainakin mun tajuta se. Ihastunut vahvemmin poikiin, mutta en ole silti homo. Tytötkin kiinnostaa ja haluan tällä hetkellä tyttöystävän. Onkin ihatsunut yhteen tyttöön meidän koulusta. En vain uskalla puhua sille, koska olen tosi ujo ihminen. Mutta kiitos jos jaksoit lukea tän mun liian pitkän kirjoituksen. Vierähti tovi kyllä tätä kirjoittaessa. Jos joku haluaa kysyä jotain Pride kansasta tai jos Pride kansa itse haluaa kysyä jotain, tulkaa vain kysymään tämän kirjoituksen alle. Pyrin vastaamaan jokaiseen kysymykseen mahdollisimman pian. Heippa. Kiitos todella paljon että jaksoit lukea tämän.
PS: En siis vihaa naisia enkä homoja. En vain tunne olevani kumpikaan niistä.
PPS: Mä olen miettinyt aika paljon sitä, että voisinko olla sittenkin muunskupuolinen, sukupuoleton tai tyttö. En voisi olla mikään niistä. Niin ei vaan voi käydä. Olen poika ja sillä selvä. Mutta heippa kaikki!
olipa jotenki ihanan aito teksti:)
jos vaikka rinnat haittaa/ärsyttää, nii mun mielestä on olemassa sellasii bindereitä, (en tiiä mite toi kirjotetaa :D)se siis saa rinnat näyttää paljon paljon pienemmiltä🍒
kerron nyt omista ongelmista sukupuolen osalta
mua ärsyttää joskus ku sanotaan tytöksi nai nuoreksi neidiksi, oon kyllä monissa keskusteluissa sanonu olevani tyttö mutta tuntuu etten oo.
en koe itteeni pojaksi enkä tytöksi, ehkä oonki non binary :3
alastomuus ei haittaa, mulla on tissit ja mulla on naisen alapää mutta ne ei haittaa mua:)
mutta jotenki ärsyttää ku jossain vaikka testissä tai paperissa on vaan tyttö ja poika vaihtoehdot :|
oon myös lesbo ja hiukan aromanttinen 🏳️🌈🏳️🌈
mutta hyvää kesää sulle ja be who you are🏳️⚧️🏳️🌈✨
oot ihana<3
Kiitos tekstistäsi moms spagetti ja sori kun lähetin tän viestin näin myöhään. Mulle tuli kyllä vähän parempi mieli sun tekstistä. Hyvää kesä sullekkin, vaikka nyt onkin jo kesäloma.