siitä on nyt vähän yli kaksi kuukautta kai. sen jälkeen ku se tapahtu ni mun ajantaju katosi ihan kokonaan. jotenkin olin vaan ihan tyhjä ja irtauduin mun ajatuksista ja mielestä. en halunnu myöntää sitä itelleni. elän pelossa.
oon 15. mun perheeseen kuuluu minä, mun 12-vuotias pikkusisko, mun äiti ja sit mun isäpuoli. Äiti ja isäpuoli on nyt ollu yhdessä vähän yli vuoden, se muutti meille tossa vuoden alussa. Kaikki meni ihan hyvin aluksi, se oli meille tosi mukava ja näki et äiti oli onnellinen sen kanssa. ei siitä osannu epäillä yhtään mitään.
tästä on oikeesti tosi vaikee kirjottaa. joudun pitää sellasii taukoja tästä et vaan hengittelen.
huhtikuun lopulla äiti lähti sen kavereiden kanssa tallinnaan ja me jäätiin mun pikkusiskon kanssa kahdestaan sen mun isäpuolen kanssa. en muista kauheesti siitä illasta, kai me katottiin telkkaria ja tehtiin kaikkee semmosta tavallista. menin sit jossain kohtaa illemmalla nukkumaan.
[osa tekstistä poistettu]
sit sen jälkeen se uhkaili mua et jos kerron kenellekään, se tappaa mut. ja tiesin et se oli tosissaan. siks mua pelotti kirjoittaa tännekin.
mua ahdistaa katsoa kun se pussaa äitiä ja on niin mukava mun pikkusiskolle. Entä jos se tekee jotain pahaa sille? Mä haluaisin niin paljon kertoa äidille mut en uskalla, kun isäpuoli katsoo koko ajan mua tarkkaan. en halua jäädä sen kanssa enää kahdestaan. enkä haluu et se tekee mun siskolle mitään.
oon alkanu vast nyt ajattelee tätä kaikkea kunnolla, mut mua vaan ahdistaa ja pelottaa ihan hirveästi. mitä mun pitää tehdä? en edes uskalla sanoa sitä sanaa, en ees kirjoittaa. mä vaan haluisin et meidän perhe ois turvassa siltä. mua oksettaa ajatus siitä, et se haluu tehdä jotain tollasta mulle.
Hei,
olit todella rohkea, kun kirjoitit tänne palstalle! Olen niin pahoillani, että jouduit kokemaan isäpuolesi taholta kaltoinkohtelua. Hän teki niin väärin, kuin vain aikuinen voi lapselle tehdä. Nyt onkin tärkeintä varmistaa, ettei isäpuolesi koskaan tee sinulle tai siskollesi enää moista vääryyttä ja että sinä pääset purkamaan tapahtunutta aikuisen kanssa ja voit kokea olevasi turvassa.
Yritän kirjoittaa sinulle mahdollisia vaihtoehtoja, joista voit itse miettiä, mikä sinusta tuntuisi helpoimmalta tavalta kertoa tapahtuneesta aikuiselle.
Mitä ajattelet siitä, jos kertoisit äidillesi tapahtuneesta silloin, kun isäpuolesi ei ole kotona ja tiedät hänen viipyvän poissa pitempään(esim. töissä, asioilla..)? Toinen vaihtoehto äidillesi kertomiseen on se, että kertoisit sen ollessanne kodin ulkopuolella. Voisitko ehdottaa äidillesi, että tekisitte jotain kaksistaan? Jos sinusta tuntuu vaikealta alkaa kertoa tapahtumia, niin mitä jos kirjoittaisit lapulle tapahtuneen, kuten kirjoitit tännekin, ja ojentaisit sen äidillesi siellä paikassa, jossa olisitte kahdestaan? Mikä vain tapa sinusta tuntuu helpoimmalta.
Vaihtoehtona on myös se, että kertoisit ensin jollekin toiselle lähipiirisi aikuiselle. Tuleeko sinulla mieleen sellaista aikuista (esim. isäsi, isovanhempasi, tätisi, setäsi..), jolle voisit kertoa ja joka voisi auttaa sinua ottamaan asian puheeksi äitisi kanssa esim. kutsumalla äitisi kylään?
Mitä ajattelet noista vaihtoehdoista?
Se, että isäpuolesi uhkaili sinua, on tyypillistä väärintekijöille. Hän luottaa siihen, että pelolla hän voi kontrolloida sinua ja siten pitää rikoksensa salassa. Niin ei saa olla, vaan sinun täytyy päästä turvaan ja hänen joutua vastuuseen rikoksestaan. Haluan vielä sanoa myös sen, että sinä olet täysin syytön siihen, mitä tapahtui. Toivottavasti sen tiedätkin jo. Haluan kuitenkin sen sanoa siltä varalta, että isäpuolesi olisi yrittänyt siirtää omaa syyllisyyttään sinun harteillesi. Kaikki vastuu ja syy ja vika on vain hänessä, ei sinussa.
Voit soittaa halutessasi Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja miettiä siellä vielä aikuisen kanssa sitä, mikä olisi sinulle helpoin tapa kertoa aikuiselle ja miten saisit siihen rohkeutta. Numerosi ei näy ja puhelu on maksuton sekä täysin luottamuksellinen. Kesällä puhelin on auki joka ilta klo 17-20.
Olet todella rohkea, kun kirjoitit! Kerää itseesi kaikki voima ja rohkeus, jotta saat mahdollisimman pian kerrottua äidillesi tai toiselle aikuiselle! Kaikki järjestyy! Vaikka sinusta nyt tuntuu varmasti sanoin kuvaamattoman pahalta ja kuten kuvaat nimimerkissäsi, tyhjältä, niin sinä selviät tästä. Nyt tapahtunut saattaa pyöriä päässäsi jatkuvasti ja olosi tuntua inhottavalta, mutta tulee aika, jolloin olosi on taas parempi ja pystyt nauttimaan elämästä ilman huonoa ja turvatonta tunnetta.
Halauksia Sinulle!!