Siirry sisältöön
tiedoton

Ongelma on se että tiedän olevan bi ja että suurimmaksi osaksi pidän vain tytöistä, mutta en itse hyväksy sitä mitä olen. Mua ahdistaa välillä kun ajattelen että mikä mulle oikein tuli kun huomasin pitäväni tytöistä ja oon puhunut terkkarinki kanssa ja se sano et yleensä nää tunteet menee ohi ja kuuluu kehitykseen miettiä näitä asioista. Joten ajattelin että tää menee ohi enkä enää jonki ajan kuluttua enään muista edes koko asiaa niinkuin terkkariki sano. Nyt puolen vuoden päästä voin sanoo et en oo unohtanu asiaa ja asia alkaa ahdistaa mua koska kuulun tosi uskovaiseen perheeseen ja jopa mun äiti on sanonu mulle päin naamaa et ettei siedä naisia jotka seurustelee. Suoraan sanoen koko juttu pelottaa mua, koska haluun olla tavallinen. Oon oikeesti sitä mieltä et on ihan sama asia tykkääkö samasta sukupuolesta vai ei mut nyt kun ää sia koskee mua itseäni en tiiä miten mun putäis suhtautuu enkä hyväksy itseäni ja yritän pakottaa itseni pitämään pojista ja kaiken lisäksi mulla on poikaystävä joka on ihana ja suoraan sanoen palkoo mua. Neuvoja? Ja ois kiva jos omia kokemuksia vois laittaa? Miten huomasitte? Suhtauduitte itse? Vanhemmat? Ja mitä ajattelette ? Auttais paljon.

Maailmanmestari:)

Eniten sun viestissä mun huomion kiinnitti toi, että olet uskovainen. Sama juttu täällä. Meidän perhe on tosi uskovainen.

Ite tykkään sekä pojista että tytöistä, mutta en ole kertonut sitä koska se ei ole minulle niin iso asia. Mulla oli poikaystävä, mutta me erottiin. Eli esitän KAIKILLE muille ihmisille että tykkään vaan pojista.

Oon kyl törmänny tohon, että usko on tiettyjen asioiden esteenä. En tiedä, oletko sä uskossa, mutta itse en koe kuuluvani siihen uskontoon. Haluaisin että perheelleni olisi ok että perheenjäsenet eivät ole uskomassa.
Rakastan perhettäni, enkä halua tuottaa heille pettymystä epäuskon kautta. Mitä voin tehdä!?

Joo tää meni mun ongelmiin nyt, mutta yhtä kaikki meillä on samat ongelmat. Ja kiva, että sulla on poikaystävä. Ei kannata kertoa vanhemmille tosta, mun neuvo on, että voit olla tyttöjen kanssa, ensin olla ystäviä, sitten joskus kertoa sun tunteista. Mutta vain semmosille, joihin luotat täysin, jos et halua että tieto leviää.

Joo tulee nyt pitkä viesti, mutta kun on ihan PAKKO sanoa kaikki sanottavani D:

Onnea ja tsemppii sulle.

snow

Älä yritä väkisin muuttaa itseäsi. Se tekee sinut vain onnettomasti. Minä olen myös bi…(en tosin tykkää lokeroida itseäni). Tajusin olevani bi vasta puoli vuotta sitten ja ajattelin vain että kappas pidän tuosta tytöstä. Sinun ei ole pakko kertoa asiasta vanhemmillesi, se ei kuulu heille eivätkä he pysty sanelemaan kenestä sinun kuuluisi pitää, koska he eivät ole sinä. Terkkarisi sanoi mielestäni loukkaavasti. Jokainen toki pohtii seksuaalisuuttaan, mutta jos on bi tai homo tai lesbo niin se ei muutu. Sulla ei oo mitään hävettävää. Uskalla olla oma itsesi…aluksi vain itsellesi ja jonakin päivänä voit olla oma itsesi myös muille.

Azzie

Koskaan ei kannata pakottaa itseään johonkin, mikä ei tunnu hyvältä ja oikealta. Joskus voi olla hankalaa hyväksyä itseään, mutta oli suuntauksesi mikä tahansa, se ei tee sinusta yhtään vähempää tavallista ja normaalia henkilöä. Yritä joskus miettiä ihan rauhassa, ottamatta mitään paineita tai ennakkoluuloja, kyseistä asiaa. Voi viedä aikaa löytää itsensä, mutta koskaan ei saa pakottautua mihinkään, yritä vain löytää itsellesi sopivin olotila. Kenties asiaa auttaa, jos sinulla on ystäviä, joille voisit puhua tästä?

Vastaa aiheeseen: En hyväksy bi-seksuaalisuuttani

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top