Siirry sisältöön
7luokkalainen hemmo

mistä tää kaikki alkoi? en tiiä.. oon ollu pienestä pitäen tämmönen. oon siis 7luokkalainen tyttö, ja alotin vähä aikaa sitten 7-luokan. 6-luokan syksy meni siten että mus kiusattiin mun sen aikasista harrastuksista ja pukeutumistyylistä yms ja aloin lintsaamaan koulusta ja olin rikki, koulun käynti meni vituiks. 6-luokan kevät taas meni sairaalakoulussa. Noh, pääsin 6-luokan läpi hyvällä keskiarvolla. Sitten koitti kesäloma ja olin loppukesän osastolla vaikean masennuksen, paniikkihäiriön ja huonon vihanhallinnan takia. Kun pääsin osastolta asiat meni ihan hyvin, ja 5 päivän päästä osasto jaksosta alkoi yläaste. Mua pelotti tosi paljon koska en ollut käynyt pitkään aikaan ”oikeaa” / ”normaalia” koulua. yläasteelta en oo saanu yhtään kavereita. Aina kun oon menny puhumaa jollekki nii niitä ei sitte oo kiinnostanu jutella mulle, tai tulee sellanen olo. ja mun luokkalaiset ei oo YHTÄÄN mun tyyppisiä. sanotaan ny näin että mua ei ees kiinnosta tutustuu niihi :D. Mun luokalla on yks mun entinen rinnakaisluokkalainen ja oon ollu sen kaa päivät. mutta se hakeutuu kokoajan mun tän hetkisten rinnakkaisluokkalaisen seuraan, jotka oli ala-asteella mun rinnakkaisluokkalaisia, ja ne on kunno paskan puhujia. Sillä aikaa ku olin sairaalakoulussa nii ne puhu musta pahaa. Ala-asteen ajan ne aliarvioi mua joka asiassa. Nii mun on pakko saada joku kunnon kaveri tai menee yläastekki pieleen. ja tänä aamuna sain paniikkikohtauksen ja jätin menemättä kokonaan kouluun. tästä ei tuu mitään. en ikinä kykene normaalin mun ikäsen elämään. eli käymään normaalisti koulua, tai keskittymään siellä, olemaan kotona normaalisti yms. joo sori että oon sekava [osa tekstistä muokattu]

LukioPoika05

Ei hätää, kaikilla menee jossain kohti elämää huonosti! Itselläni ainakin ylä-asteen ekat vuodet menivät surkeasti kun ei ollut ketään kavereita

Mutta myöhemmin elämässä löysin kavereita kun yläkouluun tuli uusia ihmisiä ja sain tutustua heihin.

Sinuna minä en hätäilisi kaverottomuudesta sillä voit saada niitä lukiossa, yliopistossa ja työpaikalla kunhan kasvat isommaksi

Ja mitä yläkouluun tulee: koeta saada joku (vaikkei olisi sinun tyyppiäsi, mutta mieluiten joku hyvä henkilö) olemaan kaverisi

En tiedä auttaako tämä paljoa mutta toivon ainakin niin

Emilia – verkk@ri <3

Moikka!
Kiva, kun kirjoitit keskustelupalstalle!
Ikävää kuulla että yläasteella et ole saanut vielä kavereita ja että sinulla on sellainen olo, että henkilöt keiden luokse olet hakeutunut juttelemaan, että he ei ole olleet oikein innokkaita juttelemaan. :(
Olisiko jollain toisella luokka-asteella tai rinnakkaisluokalla sinun tyylistä henkilöä keneen voisi olla kiva tutustua ja jutella?
Uskon että tulet löytämään saman tyyppisiä henkilöitä keiden kanssa kaverustua! :)

Hyvää ja aurinkoista loppu kesää!
– Emilia

Vastaa aiheeseen: en ikinä pysty normaaliin elämään :/

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top