Tuntuu v** yksinäiselt. Kukaan ei oo nähny mun itkemän. Kukaan ei tiedä että en ole iloinen. Tuntuu et mut on neulottu mun sänkyyn kiinni ja eilisen illan itkuista pitäisi jaksaa nousta ja hymyillä aamulla ihan niikun oisit kunnossa? en kirjaimellisesti jaksa enää. [Osa tekstistä poistettu.] Muutkin asiat joita minun ei pitäisi käyttää alkaa tulla mieleen jo vähän liika. Tälleen lopuksi ei oo kenelle kertoa.. Kun joku kysyy (jos nyt edes joku kysyisi) ”Oletko kunnossa?” Nii en voi muuta kuin vain vastat ”Joo lol mite nii?? D::” Ei kukaan tiedä mitä mun mielessä käy ei edes omat vanhemmat. Ja tuntuu että ketään ei ees kiinnosta
Hei Hunajamies,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
